Minulla oli mahdollisuus seurata ja vaikuttaa suomalaiseen asuntopolitiikkaan toimiessani 32 vuotta VVO-yhtymän konsernijohtajana ja monissa asuntoalan järjestöissä.
Kun jäin eläkkeelle 2005 omisti VVO 40 000 vuokra- ja asumisoikeusasuntoa. Mielenkiintoista on nyt, että asumisoikeusjärjestelmä on valtiolle liian kalliina nyt päätetty lopettaa. Se on valitettavaa, koska tämä hallintamuoto sopii hyvin sekä nuorille että vanhemmille. Asumisoikeusmaksu mahdollistaa siis asunnon hankinnan jo pienellä pääomalla ja on riskitön, koska asunto lunastetaan indeksiin sidottuun hintaan asumisoikeusyhteisön toimesta pois muutettua.
Kun tulin kiinteistöalalle nuorena juristina ihmettelin, miten isännöinti oli ainakin aluerakentamiskohteissa amatöörimaista ja siksi mm. päätimme VVO:ssa perustaa 1970- luvun lopussa kiinteistöalan koulutuskeskuksen, Kiinkon. Kun yhtiö oli perustettu, se yhdistettiin nopeasti Kiinteistöliiton vastaavaan toimintaan, ja itse toimin sen hallituksessa todella pitkään. Myös isännöitsijäkoulutus alkoi kehittyä, ja saimme aikaan hyvin tehokkaan ISA-järjestelmän. Mielenkiintoista on myös, että AKHA eli hallitusammattilaisten järjestö tekee merkittävää työtä kehittääkseen taloyhtiöiden hallintoa, joko asiantuntijaroolissa tai osallistumalla tarvittaessa hallitustyöhön.
AKHA:n synty on mielenkiintoinen, koska sen tehtävänä on kehittää taloyhtiöiden hallintoa ja luoda myös taloyhtiöille strategiaa, eli pitkän tähtäimen suunnittelua nimenomaan, jotta kiinteistöjä ylläpidetään niin, että asuntojen arvo säilyy. Kysymys on paljolti siitä, että noudatetaan ns. corporate governance -suosituksia. Näiden taustalla oli aikanaan ollut Enronin skandaali, jossa myös tilintarkastus petti, minkä seurauksena syntyi myös käsite hyvä hallitustyöskentely. Tästä on erikseen AKHA:n antama suositusohje, mitä hyvä hallitustyö ja millaista sen yhteistyö isännöinnin kanssa on.
Muutama sana nykytilanteesta asumisessa
Olemme tilanteessa, jossa omistusasuntojen uustuotanto on alhaista ostajien ja sijoittajien varovaisuudesta johtuen, vaikka asumisen tarve on olemassa. Myös vuokra-asuntoja syntyy vähän ja lähinnä kunnallisille yhtiölle. Sijoitusasuntojen hankinta on sekin vähäistä. Rahamarkkinoiden toimivuudesta huolimatta ja alhaisesta korosta ei näytä olevan hyötyä.
Maan taloudellinen tilanne on nyt vaikea ja se säteilee myös kuluttajien ostohalukkuuteen. Mielenkiintoista on myös, että suuret yksityiset vuokra-asuntojen omistajat kuten Lumo Kodit (ent. Kojamo) ja Sato ostavat asuntoja vakuutusyhtiöltä ja varovat uustuotantoa.
Tilanne oli 1970-luvun alussa vielä vaikeampi ja tilanne parani vasta noin 1975 alusta. Nyt tapahtunee samoin, ja tilanne muuttuu vasta parin vuoden kuluttua. Ihmeellisen hyvin rakennusala on kestänyt tämän lamatilanteen ja suurta määrää konkursseja ei vielä ole tullut.
Olen nyt sitä mieltä, että myös vanhojen omistusasuntojen ja uusien asuntojen hintaero on liian suuri, vaikka siihen on monia syitä kuten rakennus- ja kaavoituskustannukset. Varainsiirtoveroasiassa voitaisiin taas ensiasunnon hankkijat vapauttaa verosta.
Jokainen alan ihminen tietää, että työttömyys rakennusalalla on suuri, ja siksi valtiovallan olisi panostettava elvytystoimiin. Elvytystä voisi olla myös vanhan ARA-tuotannon keinoin auttaa tilanteessa. Mutta toisaalta on oltava tarkat keinot tähän ja ehkä keinona voisi olla myös infra- ja vastaavan rakentamisen lisääminen, esim. tieverkostosta huolehtiminen. Aikanaan valtioneuvostossa oli jopa erillinen asuntoministeri, ehkä kannattaisi arvioida olisiko nyt rakennusministeri tarpeen? Mutta nämä haasteet liittyvät tietenkin kokonaisuudessaan valtion budjettipolitiikkaan ja siihen, mihin meillä nyt on varaa! Ainakin varaa pitäisi olla hyvään asumiseen ja arkkitehtuuriin unohtamatta ympäristökysymyksiä, materiaalikiertoa tai energiansäästöä.
Ben Grass
Varatuomari, Rakennusneuvos
Asunto- ja kiinteistöalan hallitusammattilaiset AKHA ry
