Kiinteistö- ja talotekniikkamedia

BLOGI

Huoneistokohtainen lämmitysenergian mittaus ja laskutus – täyttä hölynpölyä

Kirjoittaja: Lars Lundström

Kun osakas maksaa sähköstä, vedestä ja lämmityksestä todellisen mitatun käytön mukaan syntyy motivaatio säästää ja kulut jakautuvat oikeudenmukaisesti? Ei ihan näin.

Sähkön osalta toimii hyvin – ollut rutiinia jo vuosikymmeniä. Veden kohdalla toimii ainakin teoriassa. Käytännössä ongelmia on ollut paljon. Kulut; mittareiden lukeminen, laskutus ja epäselvyyksien selvittäminen, ylittävät helposti veden kokonaiskulutuksen laskusta syntyvän kollektiivisen säästön eli kokonaiskulu ei laske. Oikeudenmukainen kulujen jakautuminen ja säästämisen mahdollisuus ovat kuitenkin arvoja, joiden perusteella veden kulutuksen yksilöllinen mittaamin voi olla perusteltua.

Entä huoneistokohtainen lämpöenergian mittaus ja laskutus? Se ei kerrostalossa onnistu edes teoriassa. On fysiikan lakien vastaista. Taloa ja sen lämmitystä tulee tarkastella kokonaisuutena – ei huoneistokohtaisesti. Oletetaan, että koko talon lämpötila on tasapainossa – kaikkien huoneiden lämpötila on esim. 22 asetta eikä ilmanvaihtoa huomioida. Oletetaan lisäksi, että ulkona on nollakeli. Tällöin lämpöä poistuu keskikerroksessa olevasta huoneistosta ainoastaan huoneiston ulkoseinän kautta. Lämpöhukka kompensoidaan huoneiston vesikiertoisten pattereiden luovuttamalla lämpöenergialla. Jos sitten oletetaan, että yksi osakas alkaa säästää – sulkee vesikierron pattereista kokonaan. Lämpötila laskee ajan mittaan ulkoilman lämpötilaan – nollaan? Ei laske – ei edes lähelle. Kun lämpötila on laskenut noin 20 asteeseen on huoneisto saavuttanut uuden tasapainolämpötilan – lämpöä virtaa naapuriasunnoista, sivuilta, ala- ja yläkerrasta ja vielä takaa yhtä paljon kuin ulkoseinästä poistuu. Tulos perustuu esimerkkitapaukseen, jossa on oletusarvot väliseinän, ulkoseinän ja ikkunoiden lämmönläpäisyä kuvaavalle ns. K- tai U-arvolle ja seinien ja ikkunoiden pinta-alalle. Laskukaava on helppo – tarkat talokohtaiset lähtöarvot joutuu kaivamaan rakennuttajalta. Entä kun myös ilmastoinnin vaikutus huomioidaan? Oletettavasti ko. modernissa talossa on koneellinen ilmanvaihto ja poistoilman lämmön talteenotto. Silloin kyseinen ”nollaenergiahuoneisto” saa ison osan tarvitsemastaan lämmöstä ilmanvaihdon mukana – muiden huoneistojen lämmityksestä talteen otetusta energiasta.

Vapaamatkustajan asumismukavuus nousee entisestään. No kuka sen maksaa? Valtaosa vapaamatkustajan lämmityskulujen kustannuksista siirtyy seinänaapureiden maksettavaksi – heidän maksamaansa lämpöä valuu seinän läpi viileämpään naapuriasuntoon. Ei kovin oikeudenmukaista tai tasapuolista!

Koko kerrostalohuoneistojen lämmityksen yksilöllinen mittaaminen ja laskutus ovat siis täyttä hölynpölyä. Toivottavasti tämä myös Suomeen ns. edistyksellisiin taloihin leviämässä oleva käytäntö loppuu alkuunsa.

Teksti: Lars Lundström
puheenjohtaja
Suomen Asunto-osakkenomistajat ry (SAO)

Jaa tämä artikkeli: 

Blogi

Ikuiset hallitukset historiaan

Kirjoittaja: Keijo Kaivanto ”Ehdotan, että valitaan entiset uudestaan” – onko tämä tuttu lause kuultu liian useasti? Pitkäaikainen hallitustyöskentely tuo vakautta, mutta

Latauspisteet taloyhtiöön – näin se käy!

Kirjoittaja: Antti Hiekkanen Tämä kirjoitus kertoo erään tamperelaisen taloyhtiön tilanteen siitä, kuinka ideat muutettiin teoiksi ja taloyhtiöön saatiin latauspisteitä sähköautoille. Alkutilanne:

Putkiremppa sai kaverin

Kirjoittaja: Juha-Ville Mäkinen Viime aikoina on puhuttu paljon energiaan liittyvistä asioista. Hinnan nousu hirvittää ja saatavuus huolestuttaa. Kansalaisia patistellaan vähentämään energian

Riitojen sovittelusta

Kirjoittaja: Timo A. Järvinen Suomessa on noin 90 000 asuntoyhtiötä. Suomalaiskansallinen malli järjestää asuminen yhtiömuodossa on ainutlaatuinen menestystarina. Sitä voidaan pitää