Tampereen yliopistossa on valmistunut ensimmäinen Julkisivuyhdistyksen koordinoima opinnäytetyö julkisivupintojen biologisista kasvustoista. Mikael Nieminen on yhdistänyt mittavan kansainvälisen tutkimusaineiston kohdekartoituksiin Suomessa. Ohjaajina toimivat JSY:n asiantuntijaryhmä sekä yliopistonlehtori Toni Pakkala.
Tärkeä havainto on se, että kasvustot kertovat kosteista ja suotuisista kasvuolosuhteista, mutta eivät itsessään vaurioita julkisivuja.
”Euroopassa yleisimpiä julkisivukasvustoja ovat viherlevät, joiden vaikutus on arvioitu lähinnä esteettiseksi. Pääkuva on se, ettei kasvustoilla ole merkittävää vaikutusta julkisivujen käyttöikään”, sanoo Nieminen.
Teoriassa kasvustot voivat vaikuttaa seinän mikrorakenteeseen, kun seinään tunkeutuneen mikrobin solun tilavuus vaihtelee kosteuden mukaan.
”Pitkien syklien toistuessa pinnan rakeiden tartunta toisiinsa voi heikentyä. Puhutaan kuitenkin mikroskooppisista vaikutuksista. Irtoavat rakeet eivät ole suuria.”
Esimerkiksi jäkälien hapot voivat syövyttää pintaa ja heikentää orgaanisten maalien ominaisuuksia. Happoja tuottavat kasvustot eivät ole yleisimpiä, mutta eivät aivan harvinaisiakaan. Pitäisikö ne tunnistaa seinältä? Niemisen mukaan lajeja on vähintään kymmeniä tuhansia ja mikrobit ovat hyvin pieniä. Erottelu tulisi liian kalliiksi.
”Se vaatisi hyvin erikoistuneen asiantuntijan ja usein myös laboratoriovarmistuksen. Samalla seinällä voi lisäksi esiintyä useita eri lajeja, ja tutkimuksen tulos olisi pistemäinen. Kattavaan tunnistamiseen ei pystytä pelkällä silmällä.”
Vaikka kasvustot kertovat kosteudesta, ei kosteuden nousu lisää automaattisesti kasvustoja. Tutkimuksessa sovellettiin ensimmäistä kertaa viistosateen seinäindeksiä, mikä tarjosi pienoisen yllätyksen. Sateen määrä korreloi huonosti kasvustojen määrään.
”Seinäindeksi ei osoittautunut toimivimmaksi tavaksi arvioida kasvustojen todennäköisyyttä. Näiden tulosten perusteella seinällä saattoi esiintyä paljon tai vähän kasvustoja riippumatta siitä, millainen seinäindeksiarvo julkisivulle laskettiin.”
Eniten viistosadetta osuu nopeasti kuivuville ja UV-säteilylle altteille eteläsivuille. Hidas kuivuminen ja vähäinen UVsäteily suosivat kasvustoja. Suurta kosteusrasitusta ei vaadita, vaan jopa ilmankosteus saattaa riittää. Kasvustoja esiintyykin esimerkiksi kylmien, hitaasti kuivuvien parvekepielien ja kaiteiden suojissa.
Meren läheisyyden on havaittu lisäävän varsinkin punaista Trentepohlia-viherlevää. Nieminen tutki Helsingin Vuosaaressa 80 julkisivua ja Tampereella Hervannassa, Kaukajärvellä ja Kalevassa 107 julkisivua. Helsingissä kasvustojen peittävyys oli keskimäärin 50 prosenttia, Tampereella 36 prosenttia.
Ilmaston lämmetessä meri pysyy yhä pidempään sulana, ja suotuisat olosuhteet leviävät entistä pohjoisemmaksi.
Ilmiö on onneksi luultua vaarattomampi. Varsinkaan yleisen viherlevän poistaminen ei ole kiireellistä.
”Esteettinen haittakin on oikea haitta, eikä kasvuston poistaminen siksi ole turhaa. Kertapesu ei kuitenkaan tarjoa ikuista suojaa. Kasvustot leviävät ilman välityksellä, mutta niiden uusiutumista voi vähentää käsittelemällä pinta kasvuston torjuntaan tarkoitetuilla tuotteilla.”
Olli-Pekka Tiainen
Julkisivuyhdistys – JSY ry
