Yhden huoneiston ongelma, koko talon lasku
Asukas ilmoittaa huoltoyhtiölle, että hänen huoneistossaan on kylmä. Huoltoyhtiö ei kuitenkaan tiedä muiden asuntojen lämpötiloja. Helpoin ratkaisu saattaa olla koko talon lämmityksen lisääminen.
Entä jos muualla on jo 22–23 astetta ja kylmyys johtuukin yhden asunnon vuotavasta ikkunasta? Silloin taloyhtiö maksaa turhasta lämmittämisestä, vaikka pitäisi korjata paikallinen vika.
Lämmitys kuuluu kerrostalojen suurimpiin hoitokuluihin. Silti hallituksella tai huoltoyhtiöllä ei yleensä ole käytettävissään ajantasaista tietoa huoneistojen lämpötilajakaumasta. Lämmitystä säädetään siis osittain arvailun perusteella.
Yksi aste voi säästää tuhansia euroja
Nyrkkisäännön mukaan sisälämpötilan alentaminen yhdellä asteella säästää noin viisi prosenttia lämmitysenergiasta.
Tilastokeskuksen tietoihin perustuvan laskelmani mukaan pääkaupunkiseudulla säästö olisi keskimäärin noin viisi senttiä asuinneliöltä kuukaudessa. 60 neliön asunnossa tämä tarkoittaisi kolme euroa kuukaudessa ja sadan vastaavan asunnon taloyhtiössä jo 3 600 euroa vuodessa.
Kaikissa taloissa lämpötilaa ei tietenkään voida alentaa. Mutta juuri siksi lämpötiloja pitäisi mitata. Ilman mittaustietoa emme edes tiedä, missä säästömahdollisuuksia on.
Voisiko muutaman kymmenen euron investointi maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti?
Kerrostaloihin asennetaan suurten putkiremonttien yhteydessä huoneistokohtaiset vesimittarit ja vedetään valokaapeliyhteys – tämä on lain vaatimus. Miksi emme hyödyntäisi näitä remontteja myös lämpötilamittauksen toteuttamiseen?
Vesimittarien näyttöyksiköiksi voitaisiin valita laitteet, jotka mittaavat myös huonelämpötilan. Keskitetty järjestelmä näyttäisi huoltoyhtiölle koko rakennuksen lämpötilajakauman ennen lämmityksen säätämistä. Samalla havaittaisiin liian kylmät huoneistot ja voitaisiin parantaa asumismukavuutta.
Optimitilanteessa, muun suuren saneerauksen yhteydessä, mittausvalmiuden lisäkustannus voisi olla vain 30–50 euroa huoneistolta. Jos mittauksen avulla saavutettaisiin kolmen euron kuukausisäästö, 50 euron lisäinvestointi maksaisi itsensä laskennallisesti takaisin alle puolessatoista vuodessa. Sen jälkeen mahdollinen hyöty jatkuisi vuosia.
Pitäisikö mittausvalmiudesta tehdä pakollinen?
Ehdotan, että rakentamista koskevia määräyksiä muutettaisiin siten, että suurten perusparannusten yhteydessä huoneistojen lämpötilamittaus ja tietojen keskitetty kerääminen tehtäisiin pakollisiksi. Mittaustiedon hyödyntäminen ja lämmityksen säätäminen jäisivät edelleen taloyhtiön päätettäviksi.
Ilman valmiiksi asennettuja mittareita lämpötilatietojen kerääminen on vaivalloista ja kallista. Siksi se yleensä jää käytännössä tekemättä.
Miksi emme vaatisi lainsäädännöllä pientä investointia, joka voisi mahdollistaa vuosikymmeniä jatkuvat säästöt asumismukavuudesta tinkimättä?
Matti Kleemola
taloyhtiöaktiivi, hallitusammattilainen
AKHA:n hallituksen jäsen
Asunto- ja kiinteistöalan hallitusammattilaiset AKHA ry
