Uusi koronavirus (SARS-CoV-2) on tuonut uudenlaista kierrettä keskusteluun sisäilman
turvallisuudesta. Nyt kun suomalaiset odottavat viruksen toista aaltoa, on hyvä kerrata mitä
THL on aihepiiristä lausunut.
THL muistuttaa, että koronavirus tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana, kun sairastunut
henkilö yskii tai aivastaa. Lähikontaktissa korona voi tarttua myös kosketuksen välityksellä, jos
sairastunut on esimerkiksi yskinyt käsiinsä ja sen jälkeen koskenut toiseen ihmiseen.
Kun henkilö yskii tai aivastaa, voi suurempien pisaroiden lisäksi syntyä myös hyvin pieniä
pisaroita, jotka voivat jäädä hetkeksi ilmaan aerosolimuodossa. Tämä ilmavälitteisen tartunnan
riski on kuitenkin nykytiedolla vähäinen.
Hyvin toimiva, riittävä ja jatkuva ilmanvaihto on tärkeä tekijä mahdollisten sisäilmassa
olevien epäpuhtauksien poistamisessa. Hyvän ilmanlaadun takaamiseksi ilmansuodattimien
normaalista vaihtovälistä on pidettävä kiinni. Sen sijaan ilmanvaihtokanavien puhdistuksella ei
ole tämänhetkisen tiedon mukaan merkitystä koronaviruksen leviämisessä tai sen rajoittamisessa,
sillä pienet hiukkaset kulkevat ilman mukana, joten ne eivät tartu kanavien pintoihin.
THL:n mukaan ilmanpuhdistin voi soveltua virusten vähentämiseen sisäilmasta, kunhan
huomioidaan tähän soveltuvat puhdistustekniikat, laitteiden huolto sekä laitteiden asettelu
puhdistettavassa tilassa.
Esimerkiksi mekaaninen suodatus (HEPA ja ULPA-suodattimet) ja adsorptio (esim.
aktiivihiilisuodatin) poistavat tutkimusten mukaan hiukkasmaisia epäpuhtauksia, joihin viruksetkin
luetellaan. Näissä tekniikoissa ei myöskään synny haitallisia sekundääriepäpuhtauksia.
Vastaavasti UV-säteilyä käytetään yleisesti virusten tuhoamiseen laboratorioissa,
elintarviketeollisuudessa ja leikkaussaleissa. Tekniikassa on kuitenkin otettava huomioon siinä
syntyvät sekundääriepäpuhtaudet, kuten otsoni, jolla on tutkimusten mukaan havaittu haitallisia
terveysvaikutuksia. Myös fotokatalyyttistä oksidaatiota ja plasma-menetelmää käytetään virusten
tuhoamiseen, mutta näissäkin tekniikoissa syntyy sekundääriepäpuhtauksina mm. formaldehydiä,
asetaldehydiä, typenoksideja ja otsonia.
Sitten on vielä olemassa sähköinen suodatus, joka soveltuu hiukkasmaisten epäpuhtauksien,
kuten virusten poistoon, mutta käytettäessä voi syntyä haitallisia varattuja partikkeleita,
ultrapieniä hiukkasia ja otsonia. Mikäli kyseessä on yhdistelmätekniikka eli edellä lueteltujen
tekniikoiden lisäksi laitteessa on mekaaninen suodatus ja adsorptio, voi laite poistaa
sivutuotteina syntyneet epäpuhtaudet.
THL:n mukaan ionisaattorit eli ionisoivat laitteet eivät sen sijaan sovi virusten torjuntaan, sillä
ne perustuvat varattujen ionien levittämiseen ilmaan ja niiden sitoutumisesta hiukkasiin eli tässä
tapauksessa virukseen, jolloin viruksista tulee varautuneita. Varautuneet virukset voivat kiinnittyä
pintoihin kuten seiniin, lattioihin ja huonekaluihin.
Mikäli ilmanpuhdistinta käytetään, sen sijoittamisessa tilaan on oltava erittäin huolellinen.
On varmistettava, että laite ei puhalla ”likaisesta puhtaaseen päin”, jotta epäpuhtauksia, kuten
viruksia ei levitetä huoneessa. Myös mahdolliset katvealueet, joihin ilmanpuhdistin ei yllä,
tulee huomioida riittävällä laitteiden määrällä ja oikealla asettelulla. Laitteiden huollosta ja
puhdistuksesta (esimerkiksi suodattimien riittävä vaihtoväli) tulee huolehtia.
LVI-alalla ollaankin huolissaan siitä, että tuleeko ”kalustoa” huollettua tarpeeksi kriisin
kynsissä. LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry on huomauttanut, että huoltamatta jäävistä
talotekniikkajärjestelmistä johtuvat sisäilman laadun ongelmat nousevat väistämättä riskiksi.
Huoltojen laiminlyömisellä on sisäilman laadun heikkenemisen lisäksi suuri vaikutus myös
järjestelmien energiatehokkuuteen ja niiden käyttökustannuksiin.
Petri Charpentier
