kita-LAKI

Urakoitsijan törkeä laiminlyönti ja takuuajan jälkeinen vastuu

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2025:3 ottanut kantaa siihen, onko urakoitsijan puutteellinen käyttövesiputkien läpivientien tiivistäminen johtunut urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä ja onko urakoitsija tämän takia vahingonkorvausvastuussa vielä kahden vuoden takuuajan päätyttyä.

Taustaa

Urakoitsija on tehnyt urakkasopimuksen tilaajana olevan asunto-osakeyhtiön kanssa vuonna 2010. Urakkaan on kuulunut 72 asuntoa käsittävän kerrostalon käyttövesiputkien uusiminen. Osapuolten välisen urakkasopimuksen mukaan urakkaan sovelletaan rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja (”YSE”). YSE 29 §:n mukaan urakoitsijan takuuajan pituus on kaksi vuotta, ellei urakkasopimuksessa ole muuta määrätty. YSE 30 §:n on määrätty urakoitsijan takuuajan jälkeisestä vastuusta, joka edellyttää muun muassa törkeää laiminlyöntiä ja tällöin vastuu kestää kymmenen vuotta kohteen vastaanotosta tai siitä hetkestä, kun kohde on otettu käyttöön. Takuuajan jälkeisen vastuun lisäkriteerinä on, ettei virhettä ole voitu havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana.

Urakka on suoritettu valmiiksi ja vastaanotettu vuonna 2011 ja YSE 29 §:n mukainen kahden vuoden takuuaika on päättynyt vuonna 2013. Rakennuksen asunnossa A 24 kylpyhuoneessa on havaittu maaliskuussa 2017 vesivuoto allaskaapin sisällä olleen käyttövesiputken liitoksessa. Huoneiston A 24 lisäksi myös muita rakennuksen huoneistoja ja rakenteita on vahingoittunut veden valuttua käyttövesiputken tiivistämättä jääneen läpiviennin kautta seinän sisälle hormirakenteisiin.

Käräjäoikeus on katsonut, että urakoitsijan suoritus on ollut virheellinen. Virhe on ollut syy-yhteydessä vesivuotoon ja sen aiheuttamiin vaurioihin ja vahinkoihin. Käräjäoikeus on arvioinut virheen aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä sekä velvoittanut urakoitsijan suorittamaan tilaajalle vahingonkorvausta aiheutuneesta vahingosta. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Korkeimmassa oikeudessa on arvioitavana se, onko virhe, jonka urakoitsija on tehnyt käyttövesiputkien läpivientien tiivistämisessä, aiheutunut sen törkeästä laiminlyönnistä. Asiassa on ollut riidatonta, ettei virheitä ole voitu havaita vastaanottotarkastuksessa tai takuuaikana.

Korkeimman oikeuden arvio

Korkein oikeus on todennut, ettei YSE:ssä ole lähemmin määritelty, mitä laiminlyönnin törkeydellä tarkoitetaan. Se on viitannut siihen, että YSE 30 § vastaa yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita, jonka mukaan sopimuksen osapuoli ei vapaudu sopimuksen perusteella vastuusta korvata sellainen vahinko, jonka se on aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä laiminlyönnillä. Tällöin törkeänä huolimattomuutena voidaan pitää ainakin tietoista piittaamattomuutta vahingon välttämiseksi tarpeellisista huolellisuusvaatimuksista. Lähtökohtaisesti huolimattomuutta voidaan sopimussuhteessa pitää törkeänä, kun osapuoli on ilmeisesti ja olennaisessa määrin poikennut häneltä vaadittavasta huolellisuudesta.

Korkein oikeus toteaa, että myös arvioitaessa urakoitsijan laiminlyönnin törkeyttä, yhdeksi lähtökohdaksi voidaan ottaa urakoitsijan urakkasopimuksen mukainen suoritusvelvollisuus sekä se, kuinka paljon urakoitsijan virheellinen menettely on poikennut asianmukaisesta urakkasuorituksesta.

Arvioinnissa on otettava huomioon urakoitsijaa velvoittava lainsäädäntö ja muut määräykset, urakoitsijan työsuoritusta koskevat sopimusmääräykset sekä hyvä rakennustapa. Lisäksi korkeimman oikeuden mukaan merkitystä on tällöin osaltaan sillä huolellisuuden tasolla, jota urakkasuorituksessa voidaan siihen liittyvä vahinkoriski eli vahingon todennäköisyys ja seurauksen vakavuus huomioon ottaen edellyttää. Erityistä ammattitaitoa vaativan urakan suorittajalta voidaan perustellusti edellyttää tavanomaista suurempaa huolellisuutta. Lisäksi laiminlyönnin törkeyden arvioinnissa merkitystä voidaan antaa myös esimerkiksi urakoitsijan virheiden lukumäärälle ja mahdolliselle toistuvuudelle. Viime kädessä kysymys on tapauskohtaisesta kokonaisarvioinnista.

Korkeimman oikeuden johtopäätökset

Korkein oikeus on lähtenyt määrittämään johtopäätöksiä urakoitsijan suoritusta määrittävistä lähteistä. Korkein oikeus on todennut urakoitsijan laiminlyöneen määräyksiä, urakkasopimusta, LVI- työselostusta ja hyvää rakennustapaa. Virheellinen suoritus on aiheuttanut vesivahingot rakennuksessa. Korkein oikeus on korostanut vielä erikseen, että tiivistäminen on ollut olennainen osa käyttövesiputkien uusimista koskevassa suorituksessa.

Korkein oikeus on kytkenyt urakoitsijan sopimusrikkomuksen lisäksi siihen, että virhe on toistunut useissa huoneistossa (virheellinen 52 huoneistossa, tiivistystä ei voitu tarkistaa 18 huoneiston osalta ja tiivistys oli kunnossa vain kahdessa huoneistossa). Nämä seikat ovat johtaneet siihen, että korkein oikeus on lausunut ”suoritus on selvästi poikennut siitä, mitä ammattitaitoiselta ja huolellisesti toimivalta urakoitsijalta voidaan edellyttää”. Lisäksi korkein oikeus on todennut virheellisen urakkasuorituksen aiheuttaman vahingon vaaran olevan ilmeinen.

Näiden seikkojen perusteella korkein oikeus on tullut kokonaisarviossaan siihen tulokseen, että kyse on ollut törkeästä laiminlyönnistä ja urakoitsija on vastuussa virheistä ja vahingoista takuuajan jälkeenkin.

Lopuksi

Korkeimman oikeuden ratkaisu ei ollut yllättävä, koska oikeastaan käsillä ovat olleet sellaiset törkeän laiminlyönnin elementit, joiden perusteella lopputulokseen on ollut helppo päätyä. Vaikka ratkaisu ei ole tuonut esille aikaisemman hovioikeuskäytännön ja kirjallisuuden valossa varsinaisesti uutta, on ollut tärkeää saada ylimmältä tuomioistuimelta törkeän laiminlyönnin arvioinnille selventävä ratkaisu.

Huomioitavaa on se, että korkeimman oikeuden ratkaisu on perustunut esillä olevien seikkojen perusteella tehtyyn kokonaisarvioon ja kun tiedämme, että rakennusriitojen virhetapaukset ovat hyvin yksittäistapauksellisia, on selvää, että törkeän laiminlyönnin arviointi voi useissa tapauksissa olla jatkossakin vaikeaa.

Kimmo Rytkönen
asianajaja, varatuomari
Asianajotoimisto Kuhanen, Asikainen & Kanerva Oy
www.kak-laki.fi

Julkaistu: 02/2025