BLOGI

Ihana kamala CSRD

Kirjoittaja: Hanna Luhtio

Vastuullisuusraportoinnin mullistava kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) astui voimaan vuoden 2024 alusta. Tänä keväänä suuret pörssiyritykset ovat julkaisseet ensimmäiset raporttinsa uusien eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien (ESRS) mukaisesti.

Valmistautuminen raportointiin käy parhaillaan kuumana myös raportointimatkaansa aloittelevissa yrityksissä, joiden raportointivelvoitteet alkavat tilikausista 2025 ja 2026. Yritysvastuu- ja kestävyysraportointisääntely kohtaa kuitenkin parhaillaan EU:ssa merkittävää turbulenssia.

Odotettavissa muutoksia sääntelyyn

Euroopan komissio julkaisi helmikuun lopulla niin sanotut Omnibus-ehdotukset yritysvastuusääntelyn selkeyttämiseksi ja keventämiseksi. Niiden tarkoituksena on vähentää raportointivelvoitteita 25 %, ja näin keventää erityisesti pk-yritysten hallinnollista taakkaa sekä parantaa kilpailukykyä.

Komissio ehdottaa muun muassa, että 80 % CSRD:n soveltamisalaan kuuluvista yrityksistä vapautettaisiin raportointivelvoitteista, raportoinnin aloitusta lykättäisiin ja pakollisia datapisteitä vähennettäisiin. Lisäksi rajoitettu varmuus säilyisi tietojen varmennustasona jatkossakin ja toimialakohtaisten standardien laatimisesta luovuttaisiin. Raportoinnissa muuttuisi siis se, kuka raportoi, mistä ja milloin.

Yrityksissä pohditaankin nyt kuumeisesti, miten raportointiin kannattaa muuttuvassa sääntely-ympäristössä valmistautua.

Kestävyysraportointi kirittää yritysten vastuullisuustyötä

Alkuperäinen tarve yhtenäiselle ja läpinäkyvälle kestävyysraportointisääntelylle ei ole poistunut mihinkään. CSRD:n tavoitteena on ollut lisätä tietojen vertailukelpoisuutta, yhdenmukaistaa standardeja, edistää yritysten vastuullisuustyötä ja edesauttaa EU:n kestävän kehityksen ohjelman toteutumista. Sääntelyllä vastattiin kestävyystietojen kysynnän kasvuun ja harmonisoitiin raportointivaatimukset jäsenmaiden välillä. Samalla kestävyysraportoinnin merkitys kasvoi, kun se nostettiin taloudellisen raportoinnin rinnalle osaksi hallituksen toimintakertomusta.

Kestävyysraportointiin voikin suhtautua työkaluna, jonka elementtejä voi hyödyntää myös ilman lainsäädännön velvoitetta. Kaksoisolennaisuusanalyysit ja tiedonantovaatimukset ohjaavat yritystä analysoimaan toimintansa kestävyysnäkökulmia ja suoriutumista, niin suhteessa tavoitteisiin kuin sijoittajien ja sidosryhmien odotuksiin. Prosessien perinpohjaisella tarkastelulla tunnistetaan kehityskohteita, joilla vastuullisuustyön vaikuttavuutta, riskienhallintaa ja pitkän aikavälin kestävyyttä voidaan parantaa, myös arvoketjussa. Yhtenäinen malli lisää vertailtavuutta muihin toimijoihin, jolloin vastuullisuuteen panostaneet yritykset voivat saada markkinoilla kilpailuetua.

Kestävyysraportointi on myös kohdannut kritiikkiä

Ympäristöministeriön julkaisussa 2025:4 listattiin kestävyysraportoinnin suurimmiksi haasteiksi raportointivaatimusten monimutkaisuus, datan kerääminen ja hallinnointi sekä arvoketjutietojen saatavuus. Raportointia hankaloittaa myös käytettävissä olevat resurssit ja osaamisvaje.

Pienemmille toimijoille suunnattujen tietopyyntöjen on lisäksi pelätty räjähtävän käsiin, kun tiedonantovaatimukset edellyttävät entistä kattavammin tietojen keräämistä arvoketjun toimijoilta.

Päämäärä kirkkaana

Vaikka CSRD:n soveltamisala ja sisältö olennaisesti muuttuisivatkin, vapaaehtoinen ilmasto- ja vastuullisuustyö sekä siitä avoimesti viestiminen säilyvät tärkeänä osana yritysten kestävyyttä ja kilpailuetua tulevaisuudessakin. Raportoida voi CSRD:n, GRI:n tai muun soveltuvan viitekehyksen mukaisesti vapaaehtoisestikin. Pienille, keskisuurille ja mikroyrityksille julkaistiin joulukuussa vapaaehtoiset raportointistandardit (VSME), jotka auttavat pk-yrityksiä vastaamaan kasvaviin kestävyyteen liittyviin tietopyyntöihin.

Kiinteistö- ja rakennusalalla vapaaehtoinen vastuullisuustyö ja siitä raportoiminen on mahdollisuus parantaa yrityksen mainetta, kilpailukykyä ja pitkän aikavälin kestävyyttä. Suomessa edelläkävijäyritykset ovat tehneet jo pitkään merkittäviä päästövähennystoimia ja parantaneet ympäristön ja yhteiskunnan tilaa myös ilman lainsäädännön pakottavia vaatimuksia.

Komission esitysten etenemistä EU:n päätöksentekoelimissä seurataan nyt yrityksissä jännityksellä. Kestävyysraportoinnin aikatauluun ja sisältöön odotetaan tulevan muutoksia, mutta kestävyystavoitteet tulee pitää jatkossakin kirkkaina mielessä. Sillä vastuullisuushan ei ole vain lakisääteisen minimin noudattamista, vaan juuri se lisäarvo, joka tehdään siihen päälle.

Hanna Luhtio
Kirjoittaja on Green Building Council Finlandin kestävyysosaamisen ohjausryhmän jäsen ja työskentelee vastuullisuuspäällikkönä Senaatti-kiinteistöissä.

Green Building Council Finlandin blogeja kirjoittaa joukko kestävästi rakennetun ympäristön asiantuntijoita.

Lue lisää: figbc.fi