Rakennusten sisäilmaongelmien syyt ovat moninaisia. Usein asumisviihtyvyys kuitenkin paranee, kun ilmanvaihto suunnitellaan kunnolla ja säädetään tilaan sopivaksi.
Jos sisätilassa on liikaa hiilidioksidia tai ilma muutoin
tuntuu tunkkaiselta, tilan ilmanvaihto ei selvästikään toimi kunnolla.
”Riittämätön ilmanvaihto on yksi asuntojen yleisimpiä
ongelmia sisäilman kannalta”, arvioi Sisäilmayhdistys ry:n toiminnanjohtaja
Mervi Ahola.
Tällainen pulma voi hänen mukaansa esiintyä erityisesti silloin,
kun tiloissa ei ole tulo-poisto-ilmanvaihtoa vaan ainoastaan
poisto – eikä korvausilmaventtiileitä ole riittävästi.
”Kenties korvausilmaventtiilit puuttuvat kokonaan – tai sitten
ne on tukittu, jos tilan käyttäjät ovat havainneet vetoisuutta.
Venttiilien tukkiminen ehkä näyttää parantavan tilannetta,
mutta se itse asiassa heikentää sisäilman laatua.”
”Tähän mennessä tulo-poisto-ilmanvaihtoa on suunniteltu
ja toteutettu rakennuksiin jo reilun 20 vuoden ajan, mutta
monista rakennuksista se vielä puuttuu. Ainakin korvausilmaventtiilit
pitäisi asentaa paikoilleen. Sellainen remontti ei tulisi
kovin kalliiksikaan”, Ahola muistuttaa.
”Vedon tunnetta vähentää, jos venttiileitä ei sijoiteta esimerkiksi
aivan olohuoneen sohvan yläpuolelle.”
”Sisäilman liiallinen kuivuus on myös yleinen ongelma talvipakkasilla.
Päästöt kuriin
Materiaalipäästöt ovat yksi tekijä, joka alentaa sisäilman laatua
ja vähentää viihtyisyyttä.
Erityisesti uusista materiaaleista haihtuu ilmaan orgaanisia
VOC-yhdisteitä (volatile organic compounds), jotka suurina
määrinä voivat aiheuttaa oireilua. Jo niiden haju saatetaan
kokea epämiellyttävänä.
”Sisätilojen rakenteissa olisi hyvä käyttää M1-luokiteltuja
vähäpäästöisiä materiaaleja”, Ahola korostaa.
”Kalusteiden ja materiaalien M1-merkintä on takuu siitä,
että ne ovat tutkitusti vähäpäästöisiä. Toimiva ilmanvaihtokin
vähentää VOC-pitoisuutta sisäilmassa.”
Kemiallisia päästöjä voi vapautua sisäilmaan muovimatoista,
jotka on asennettu liian kostealle alustalle kuten
kovettumassa olevalle betonilattialle. Silloin betoni ei pääse
kunnolla kuivumaan.
Uudisrakentamisessa on havaittu tämän tyyppisiä rakennusvirheitä,
joita myöhemmin on jouduttu korjaamaan. Työmailla
olisi noudatettava hyviksi tiedettyjä rakennustapoja.
”Mattojen asennuksissa olisi tärkeää, että alusta on riittävän
kuiva ennen päällystämistä. Ympäristön olosuhteet vaikuttavat
siihen, miten nopeasti betoni kuivuu. Väärin tehdyt asennukset
aiheuttavat pulmia, joten kosteudenhallinta on oleellista”,
Ahola toteaa.
”Liian kireät rakennusaikataulut ovat osasyynä sisäilman
VOC-ongelmiin. Ennen mattoasennusta betonin kuivuminen
olisi varmistettava mittaamalla, eikä pelkästään betonin pinnalta.”
Myös parketti- tai laminaattilattian alla saattaa olla höyrynsulkumuovi,
joten myös tällaisia rakenteita käytettäessä
alustan riittävä kuivuminen on tärkeää.
”Itse en laittaisi maanvaraisen lattian päälle tiivistä muovimattoa
ollenkaan. Parketti- ja laminaattilattian alle laittaisin
vesihöyryä läpäisevän alusmateriaalin”, Ahola sanoo.
Erityisesti alapohjan rakenteiden ilmatiiviyteen kannattaa
kiinnittää rakentamisessa huomiota. Maaperästä saattaa
nimittäin kulkeutua sisäilmaan maaperän mikrobeja tai radonkaasua.
”Radonpitoisuusmittaus kannattaakin tehdä kaikissa maan
tasalla olevissa asunnoissa. Jos tilassa on outoa hajua, sen syy kannattaa selvittää.”
Ilmaan kosteutta tarpeen mukaan
Sisäilman liiallinen kuivuus on myös yleinen ongelma talvipakkasilla.
Asumisterveysasetuksessa on säädöksiä vain rakenteille
haitallisesta liiallisesta kosteudesta, mutta sisäilman kuivuus
voi aiheuttaa oireilua esimerkiksi allergikoille.
”Sisäilman kosteus riippuu paljolti ulkoilman lämpötilasta.
Kun sisäilman kosteus vähenee alle kymmeneen prosenttiin,
herkät ihmiset alkavat saada oireita kuivasta sisäilmasta”,
Ahola toteaa.
”Talviaikaan huonelämpötila kannattaa säätää noin 21–22 °C:een.
”Tämä ei kuitenkaan ole välitön haitta. Kaikissa tapauksissa
sisäilmaa ei tarvitse kostuttaa.”
Jos ilmaa kuitenkin kostutetaan, se on syytä tehdä oikein.
”Mikäli ilmankostutus tulee sumuna hengitysilmaan, se voi
aiheuttaa legionellabakteeririskin. Höyrystävien kostuttimien
käyttö on parempi vaihtoehto.”
”Lisäksi on syytä seurata sisäilman kosteuslukemia. Ilmaa
ei pidä kostuttaa yli 40 prosenttiin”, Ahola tähdentää.
”Talviaikaan huonelämpötila kannattaa säätää noin
21–22 °C:een. Se on yleensä hyvä lämpötila niin sisäilman
laadun kuin energiankulutuksenkin kannalta.”
Säätimet toimiviksi
Ahola muistuttaa, että ilmanvaihdon käyttämisen ja säätämisen
tulisi olla tilojen käyttäjille mahdollisimman helppoa.
”Yksinkertaisuus on usein toimivaa. Rakennuksissa ei
pitäisi olla kovin vikaantumisherkkiä ilmanvaihtojärjestelmiä.”
Jos esimerkiksi rakennuksen tai huoneiston käyttötarkoitusta
muutetaan, ilmanvaihto ei ehkä enää riitäkään tilojen
tuulettamiseen, jolloin ilmanvaihtoon tarvitaan tehostamista.
”Erityisesti muunneltavien tilojen ilmanvaihtoa suunnitellessa
on otettava huomioon, millä tavoin ilmanvaihto toimii ja
miten se vaikuttaa rakennuksen eri tiloihin.”
Vaikka tila olisi välillä pois käytöstä – esimerkiksi jos toimiston
työntekijät ovat ajoittain etätöissä – on hyvä pitää
päällä ainakin pientä ilmanvaihtoa.
”Tällaista tilaa voidaan tuulettaa jaksottaisesti. Lisäksi on
tärkeää, että ilmanvaihto kytketään toimimaan normaalisti jo
kahta tuntia ennen kuin ihmiset palaavat taas työpaikalle. Silloin
sisäilma saadaan miellyttävän tuntuiseksi”, Ahola suosittaa.
Teksti: Ari Mononen
Kuva: Pexels
