Kiinteistöjen turvallisuus on laaja kokonaisuus, jossa pieniltäkin tuntuvat puutteet voivat johtaa vakaviin seurauksiin. Parvekelasitusten irtoamiset ovat tästä konkreettinen esimerkki. Yksittäinen kiinnike tai huomaamatta jäänyt vaurio voi muuttua vaaratilanteeksi, jossa on kyse ihmishengistä. Samoin tulipalot muistuttavat siitä, kuinka nopeasti tavallinen arki voi muuttua kriisitilanteeksi. Porrashuoneeseen jätetyt tavarat, tukitut pelastustiet tai puutteet paloturvallisuudessa eivät ole vain järjestyskysymyksiä, vaan voivat pahimmillaan estää ihmisten pelastumisen.
Turvallisuus ei kuitenkaan tarkoita pelkästään suurten onnettomuuksien ehkäisemistä. Se on myös sitä, että ikääntyvä asukas pääsee turvallisesti kotiovelleen, lapsi voi kulkea pihalla ja huoltotyötä tekevä ammattilainen voi työskennellä ilman tarpeettomia riskejä. Rikkinäinen valaistus, huonokuntoiset kulkuväylät, toimimaton lukitus tai pitkään korjaamatta jätetty tekninen vika voivat tuntua vähäpätöisiltä, kunnes niiden seuraukset konkretisoituvat.
Taloyhtiöissä turvallisuuteen liittyvät kysymykset kilpailevat usein talouden, korjausvelan ja muiden kunnossapitotarpeiden kanssa. Kun rahaa on rajallisesti, päätöksiä joudutaan priorisoimaan. Turvallisuudesta tinkiminen on kuitenkin lyhytnäköistä säästämistä. Vahingon seuraukset voivat olla huomattavasti suuremmat kuin ennakoivan kunnossapidon kustannukset. Vielä vakavampaa on, jos vaaratilanteen annetaan jatkua siksi, ettei vastuunjaosta tai korjaustarpeesta päästä yksimielisyyteen.
Vastuu turvallisesta asuinympäristöstä ei kuulu vain hallitukselle, isännöinnille tai huoltoyhtiölle. Jokaisella on oma roolinsa, mutta erityisesti taloyhtiön johdolla on oltava ymmärrys siitä, ettei turvallisuus ole kertaluonteinen hanke tai vuosittainen tarkastus. Se on jatkuva osa kiinteistön ylläpitoa ja päätöksentekoa.
PETRI CHARPENTIER
