Kiinteistöissä voi olla monenlaisia paloturvallisuusriskejä. Tulipalo leviää rakennuksissa yllättävän nopeasti ja valloille päästyään aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa. Monesti
palot voivat levitä myös naapurien asuntoihin. Palovaroittimet ja alkusammutusvarusteet lisäävät turvallisuutta – kuten myös lainsäädäntö ja muut määräykset vaativat.
PELASTUSLAITOKSET OVAT tehneet selvityksiä kiinteistöjen
paloturvallisuustilanteesta. Niiden mukaan esimerkiksi useimmissa
vuokra-asunnoissa palovaroitin ei ole toimintakunnossa,
koska varoittimien paristot ovat vanhentuneita tai jopa puuttuvat
kokonaan.
Vaikka noin 85 prosentissa asunnoista on palovaroittimet,
niistä noin kolmannes ei välttämättä toimi tulipalotilanteessa.
”Vuokraisännän tai taloyhtiön edustajan olisi hyvä tarkistaa
kiinteistön palovaroittimien kunto. Suosittelisin asennettavaksi
kymmenen vuoden käyttöön tarkoitettuja 10v-palovaroittimia,
koska niistä paristoa ei voi poistaa palovaroittimen hiljentämiseksi”,
johtavan pohjoismaisen paloturvallisuusalan yrityksen
GPBM Nordicin Suomen-edustaja Sanna Lötjönen sanoo.
Palovaroittimet paikoilleen
Nykymääräysten mukaan asuinhuoneistossa tulisi olla yksi
palovaroitin jokaista alkavaa 60 asuinneliötä kohti – siis esimerkiksi
130-neliöisessä asunnossa yhteensä kolme varoitinta.
Palovaroittimien toiminnan testaaminen ja paristojen vaihto on
aina asukkaan vastuulla.
Lötjösen mukaan markkinoilla on myös ketjutettavia palovaroittimia.
”Yhden varoittimen laukeaminen aiheuttaa hälytyksen kaikissa
kiinteistön palovaroittimissa, mikä lisää asukkaiden turvallisuutta”,
Lötjönen mainitsee.
Eniten kiinteistöihin asennetaan optisia palovaroittimia,
jotka reagoivat havaitessaan ilmassa savua. Saatavissa on
kuitenkin myös häkä-, kaasu- ja lämpövaroittimia.
”Palovaroittimien
toiminnan testaaminen
ja paristojen vaihto on aina
asukkaan vastuulla.
Tulipalon sattuessa asunnosta on syytä poistua ripeästi ja
soittaa hätänumerosta palokunta paikalle. Jos palo kuitenkin
havaitaan jo alkuvaiheessa, sen voi saada tukahdutettua joko
sammuttimella tai sammutuspeitteellä.

Oikeat sammuttimet oikeisiin tilanteisiin
Jauhesammutin on kiinteistön keskeisiä turvavarusteita.
”Sammuttimet ovat tyypillisesti 2–12 kg:n painoisia ja
niissä on eriasteisia teholuokkia”, Lötjönen toteaa.
”Esimerkiksi 6 kg:n suuritehoinen jauhesammutin toimii
alkusammutuksessa yleensä hyvin, kun siinä on korkein teholuokka
eli 55A.”
Toisaalta osa sähköpaloista aiheutuu ladattavista litiumion-
akkupaketeista, jollaisia käytetään muun muassa joissakin
leikkikaluissa, elektroniikkalaitteissa sekä sähköpolkupyörissä.
”Jos akkukenno on vaurioitunut, sitä ei välttämättä näe
päältäpäin, mutta vika voi aiheuttaa palovaaran akkua ladattaessa”,
korostaa Lötjönen.
”Akkupaloa ei saada sammumaan jauhesammuttimella,
vaan tarvitaan juuri tähän tarkoitukseen hyväksytty sammutin.
Ainakin Housegard-valmistajalla on Li-ion-akkusammutin, joka
on kolmannen osapuolen testaama ja hyväksymä.”
Tällaisissa erikoissammuttimissa vaikuttavana aineena on
vermikuliitti. Se on luonnon mineraali, joka tunnetaan kyvystään
eristää lämpöä.
”Sammutusneste muodostaa kalvon, joka viilentää akkukennostoa
sekä rajoittaa ja hidastaa litium-akun tulipaloa.
Sammutin rajaa paloaluetta ja sammuttaa palon, kun kennostoon
päästään käsiksi”, Lötjönen kertoo.
”Mikäli kiinteistöllä on akkujen latauspiste, sen lähelle kannattaisi
sijoittaa tämäntyyppinen sammutin.”
”Jauhesammutin on
kiinteistön keskeisiä
turvavarusteita.
Palokatko hillitsee tulipalon leviämistä
Kiinteistöjen paloturvallisuutta on mahdollista parantaa myös
palokatkoilla, jotka ehkäisevät tulipalon leviämistä rakennuksen
muihin osiin esimerkiksi kaapelointien läpivientiaukkojen
kautta.
Palokatkoilla tiivistetään tällaisia aukkoja ja läpivientejä,
jotta estettäisiin tulen ja savukaasujen pääseminen esimerkiksi
ullakkotilaan ja sen kautta ehkä koko kortteliin. Ratkaisu toimii
siis eräänlaisena pienimuotoisena palomuurina.
Palokatko voidaan toteuttaa monella tavalla, mutta nykyisin
palokatkojen materiaalina ei enää käytetä asbestia.
”GPBM Nordic ei itse asenna palokatkoja, mutta asiantuntijaverkostomme
voi tarvittaessa toimia konsulttina”, Lötjönen
lupaa.

Pohjoismaisen paloturvallisuusalan yrityksen GPBM Nordicin Suomenedustaja
Sanna Lötjönen sanoo, että nykymääräysten mukaan
asuinhuoneistossa tulisi olla yksi palovaroitin jokaista alkavaa 60
asuinneliötä kohti.
Sammutuspeitteissä laatu tuo lisäturvaa
Jos asunnossa on alkusammutusvälineitä, ne on hyvä sijoittaa
sellaiseen paikkaan, josta ne löydetään helposti ja saadaan
nopeasti käyttöön tulipalotilanteessa.
Lötjönen suosittaa sammutinta ja sammutuspeitettä asennettaviksi
keittiöön tai sen välittömään läheisyyteen. Keittiön rasvapaloa
ei pidäkään yrittää sammuttaa vedellä, vaan se on
tukahdutettava esimerkiksi sammutuspeitteellä.
”Myynnissä olevat sammutuspeitteet ovat kaikki hyväksyttyjä,
mutta halvimmat mallit saattavat olla ohuita ja kenties
liian heikkoja. Parempi vaihtoehto olisi peite, joka on käsitelty
molemmin puolin silikonilla ja joka ei niin helposti pala
puhki”, Lötjönen suosittaa.
Suuriin rakennuksiin – kuten kouluihin, sairaaloihin ja muihin
julkisiin tiloihin – sijoitetut sammuttimet, palopostit ja paloletkut
löytyvät nopeammin, jos ne on merkitty selkeillä opaskilvillä.
Tällaisissa tiloissa tarvitaan myös kilpiä, jotka ohjaavat
oikeille hätäpoistumisreiteille pois rakennuksesta.
”Sammuttimetkin olisi hyvä merkitä sellaisilla kilvillä, joista
näkee heti, minkä tyyppisten palojen alkusammutukseen ne on
tarkoitettu”, tähdentää Lötjönen.
Teksti: Ari Mononen
Kuvat: GPBM Nordic










