Kylpyhuoneen, keittiön ja muiden märkätilojen korjaamiseen on usein monenlaisia hyviä perusteita. Esimerkiksi uudenlaisten vesikalusteiden asentaminen tyypillisesti parantaa sekä energiatehokkuutta että asumismukavuutta. Remonttien yhteydessä voi kuitenkin tulla vastaan vakavia työturvallisuusriskejä ja muita ongelmatilanteita.
MÄRKÄTILOJEN SANEERAUS- ja korjaushankkeet ovat
yleisiä niin taloyhtiöissä kuin muissakin kiinteistöissä. Varsinkin
rikkinäiset ja huonosti toimivat laitteet ja kalusteet onkin syytä
vaihtaa toimivampiin. Samalla kiinteistö pysyy paremmassa
kunnossa ja välttyy turhilta vesivahingoilta, kun tippuvat hanat
tai helposti tukkeutuvat viemärit otetaan korjauskohteiksi.
Ehkäpä tilaan halutaan myös asentaa uusien EU-säädösten
mukaisia huoneistokohtaisia vesimittareita. Toisaalta märkätilojen
puutteellinen ilmanvaihtokin saattaa kaivata säätöä
tai jopa uusimista.
Tietoa ja oikeaa osaamista
Remonteista voi toisaalta aiheutua pahojakin lisäongelmia,
jos korjaustöihin ryhdytään puutteellisella ammattitaidolla tai
ilman tarvittavia tietoja ja selvityksiä korjattavasta tilasta sekä
siinä käytetyistä materiaaleista.
Pulmia taloyhtiössä aiheutuu usein jo siinä tapauksessa,
että asukas alkaa tehdä märkätilakorjauksia ilmoittamatta siitä
yhtiölle. Varsinkin kylpyhuonetiloissa monet rakenteelliset korjaukset
kuuluvat alun perinkin taloyhtiön vastuulle, ja niitä kenties
on taloyhtiön hallitus jo suunnitellut lähiaikoina tehtäväksi
kaikissa huoneistoissa.
Tällaisessa tilanteessa asukas saattaa tehdä korjauksia
jopa turhaan. Päällekkäisistä töistä aiheutuu turhan päiten vaivaa
ja tarpeettomia lisäkustannuksia.
Useimmiten keittiöiden remontit kuitenkin kuuluvat osakkaan
kunnossapitovastuisiin.
”Märkätilojen
puutteellinen
ilmanvaihtokin saattaa
kaivata säätöä tai jopa
uusimista.
Haitta-aineet kartoitetaan
Toinen ja vielä pahempi ongelmatilanne syntyy, jos vanhaa
kiinteistöä korjataan ilman haitta-ainekartoitusta. Määritelmällisesti
haitta-aineet ovat terveydelle vaarallisia aineita, joita on
käytetty tiloissa rakennusaineena tai joita on joutunut tai muodostunut
rakenteisiin rakennuksen käytön aikana. Tällaisten
aineiden purkaminen tai muu käsittely helposti levittää hengitysilmaan
enemmän tai vähemmän hengenvaarallisia pienhiukkasia.
Mikäli esimerkiksi asbestikuituja leviää kerrostalossa, sekä
remontoitavan kohteen asukkaat että myös naapurit joutuvat
muuttamaan evakkoon, kunnes tilat saadaan puhdistettua.
Asbesti on ehdottomasti vaarallinen haitta-aine, sillä sen tiedetään
aiheuttavan syöpää.
Monesti märkätiloihin on muodostunut myös homekasvustoa,
joka ilmaan levitessään voi aiheuttaa vaikkapa allergiaja
keuhkosairauksia. Uusista nanopinnoitteistakin saattaa
irrota haitallisia pienhiukkasia.
Rakentamisessa ja korjaamisessa tulee noudattaa hyvää
rakennustapaa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennuksen
tulee olla korjattavissa ja muunneltavissa siten,
että käyttäjien turvallisuus ei vaarannu ja että rakennus ei
aiheuta ympäristöhaittaa. Rakennusten tulee lähtökohtaisesti
olla turvallisia ja terveellisiä.
Vaarallisia materiaaleja
Voimassa olevassa lainsäädännössä on määräyksiä ja
ohjeita niin haitallisten aineiden määrittelyyn kuin niiden
kanssa toimimiseenkin. Yleisesti eri aineita voidaan määritellä
haitallisiksi esimerkiksi niiden syöpävaarallisuuden,
ammattitautien aiheuttamisen tai sisäilman haitallisten pitoisuuksien
perusteella.
Usein märkätilojen rakenteissa tai pinnoitteissa – vaikkapa
laasteissa – saattaa olla asbestia, ainakin jos rakennustöitä
on tehty ennen 1990-lukua. Muun muassa kosteuseristeistä
voi taas löytyä kreosoottia eli kivihiilipikeä, joka on
terveydelle haitallinen aromaattinen hiilivety-yhdiste (PAH).
Erityisen vaarallista rakennusmateriaalia eli asbestia on
pintarakenteissa käytetty etenkin tasoitteissa, kiteissä ja maaleissa
– varsinkin julkisivumaaleissa – ja ohutrappauslaasteissa
sekä eristeissä. Lisäksi ilmanvaihtokanavia on valmistettu
asbestista muun muassa joissakin 1950- ja 1960-lukujen
kerrostaloissa.
Kuva: Pixabay
Mahdollisia riskejä katto- ja seinälevyissä
Lattiatasoitteissa, lattiamatoissa, niiden alustamateriaaleissa
ja liimoissa asbesti on ollut yleistä. Asbestia on asennettu esimerkiksi
sisäkattoihin ja muihin ääntä eristäviin rakenteiden
pintakerroksiin.
Jos vanhan omakotitalon märkätilaremontissa korjataan
esimerkiksi ensimmäisen kerroksen kylpyhuoneen lattiaa,
ongelmaksi voi muodostua vaikkapa alapuolella oleva kellarikerroksen
sisäkatto, joka kenties on tehty asbestipitoisesta
mineriittilevystä – Suomessa aikanaan valmistetusta kuitusementtilevystä,
jota on asennettu muun muassa moniin kattoihin
ja julkisivuihin. Useimmiten levy on väriltään vaaleanharmaata
tai kellertävää.
Rakennusmateriaalina mineriittilevyjä on käytetty jo
1900-luvun alkupuolelta. Koska levyt sisältävät asbestia, niiden
käyttö kiellettiin Suomessa 1988, mutta vanhoja levyjä
voi märkätiloista edelleen löytyä jopa saunasta kiukaan
ympärillä tai saunan katosta kiukaan yläpuolella.
Kohtalokkaita kuituja
Jos asbestin esiintymistä ei tutkita ennen remonttia, kaikki
purkutyöt pitää tehdä asbestipurkuna, joka on nykyään
luvanvaraista.
Asbesti on myös Työterveyslaitoksen tilastoissa erikseen
merkitty ammattitauteja aiheuttavaksi aineeksi. Haittaaineet
voivat lisäksi aiheuttaa esimerkiksi iho- tai hengityselinsairauksia.
Tilastojen mukaan eniten työperäisiä syöpiä ovat
aiheuttaneet
asbestin lisäksi kvartsipölyt, polysykliset aromaattiset
hiilivedyt (PAH-yhdisteet), radon ja ionisoiva säteily,
bentseeni,
puupölyt, hitsaushuurut, aromaattiset amiinit sekä
nikkeli. Myös muun muassa arseeni, kadmium, kromi, lyijy ja
PCB aiheuttavat riskejä. Mahdollisia syöpävaarallisia aineita
ja yhdisteitä on monia muitakin.
Kuituominaisuuksiltaan ihmisille vaarallisin asbestilaatu on
niin sanottu sininen asbesti, joka myös pölyää eniten rakenteita
rikottaessa.
Sinistä asbestia on käytetty ruiskutuseristeenä sekä eristeenä
kohteissa, joissa on tarvittu haponkestoisuutta. Tyypillisesti
muita asbestilaatuja tavataan esimerkiksi putkieristeenä
lämpökattiloiden eristämiseen sekä erilaisista asbestisementtituotteista.
Suunnittelua, eristystä ja suojaimia
Altistusten välttämiseksi mahdolliset haitta-aineet on siis kartoitettava
ennen työn aloittamista. Peruskorjausta varten tulee
tehdä perinpohjainen kartoitus, jossa pyritään löytämään
kaikki piilossa olevat haitta-aineet sekä niiden sijainti, laatu ja
määrä. Aina kaikkea ei heti löydetä.
”Altistusten
välttämiseksi
mahdolliset haitta-aineet
on kartoitettava ennen työn
aloittamista.
Työterveyslain mukaan työntekijän on viipymättä ilmoitettava
työnantajalle, jos työympäristössä havaitaan työntekijän
terveydelle vaaran aiheuttajia – vaikkapa jo aloitettujen korjaus-
tai purkutöiden aikana.
Tällaisessa tilanteessa työnantajan on ryhdyttävä tarvittaviin
toimenpiteisiin työturvallisuuden takaamiseksi. Purkutyö
tulee suunnitella huolellisesti sekä haitta-aineiden purkualue
eristää ja merkitä asianmukaisesti.
Tyypillisesti haitta-ainetyömailla käytetään ilmanpitäviä
suojaseiniä, jotka estävät hiukkasia leviämästä työalueen ulkopuolelle.
Alueella liikkuvilla työntekijöillä on oltava asianmukaiset
ja tehokkaat henkilökohtaiset suojaimet. Purkujätteistä
tulee ongelmajätettä, joka kuljetetaan lain edellyttämään
loppusijoitukseen. Työterveyslaitos on laatinut ohjeita turvallisista
työtavoista ja suojaimista.
Töiden loppuvaiheessa on tärkeää varmistua siitä, että
kaikki haitalliset aineet on saatu poistettua ja että niitä ei ole
päässyt leviämään ympäristöön.
Teksti: Ari Mononen
