Sisäilman laatu on keskeinen osa kiinteistön toimivuutta. Asuinrakennuksissa se vaikuttaa asumismukavuuteen, työpaikoilla ja julkisissa rakennuksissa puolestaan myös tilojen käytettävyyteen ja työskentelyolosuhteisiin. Jos ilmanvaihto ei toimi suunnitellusti, seurauksena voi olla epäpuhtauksien, kosteuden ja hajujen kertyminen sisätiloihin. Myös liian korkea tai matala lämpötila sekä vedon tunne voivat heikentää käyttäjäkokemusta.
Sisäilman laatuun vaikuttavat ilmanvaihdon lisäksi monet muut tekijät, kuten rakennuksen kosteustekninen toimivuus, materiaalipäästöt, siivous ja tilojen käyttötavat. Siksi sisäilmaongelmien selvittäminen edellyttää kokonaisuuden tarkastelua. Ilmanvaihdon tehostaminen ei yksin ratkaise esimerkiksi rakenteiden kosteusvaurioista johtuvia ongelmia.
Energiatehokkuus edellyttää hallittua ilmanvaihtoa
Rakennusten energiatehokkuutta parannetaan muun muassa vähentämällä lämpöhäviöitä, tiivistämällä vaippaa ja kehittämällä talotekniikkaa. Kun hallitsemattomat ilmavuodot vähenevät, ilmanvaihdon merkitys korostuu entisestään. Riittävä ilmanvaihto on varmistettava hallitusti, jotta sisäilman laatu ei heikkene energiankulutuksen pienentämisen seurauksena.
Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto mahdollistaa ilmavirtojen säätämisen ja lämmöntalteenoton. Lämmöntalteenotossa poistoilmasta siirretään lämpöä tuloilmaan, jolloin rakennuksen lämmitykseen tarvittava energia vähenee. Järjestelmän todellinen hyöty riippuu kuitenkin muun muassa laitteiston toiminnasta, ilmavirtojen tasapainosta, huollosta ja rakennuksen käyttöolosuhteista.
Myös ilmanvaihdon käyttöajat vaikuttavat energiankulutukseen. Jos järjestelmä käy jatkuvasti täydellä teholla tilojen ollessa tyhjillään, energiaa voidaan kuluttaa tarpeettomasti. Toisaalta ilmanvaihdon liiallinen vähentäminen voi heikentää sisäilmaa ja kasvattaa kosteusriskejä. Tavoitteena onkin sovittaa ilmanvaihto rakennuksen käyttöön niin, että ilmanvaihto pysyy riittävänä ja energiankäyttö tarkoituksenmukaisena.
Ilmanvaihtoa ei pidä tarkastella erillään muusta talotekniikasta. Lämmitys, jäähdytys, rakennusautomaatio ja ilmanvaihto vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi ilmavirtojen muuttaminen voi vaikuttaa rakennuksen paine-eroihin ja lämmitystarpeeseen. Siksi muutokset on suunniteltava ja niiden vaikutukset arvioitava osana kiinteistön kokonaisuutta.
”Sisäilman laatuun vaikuttavat
ilmanvaihdon lisäksi
monet muut tekijät.
Anturit ja automaatio tukevat oikea-aikaista säätöä
Sisäilman hallinnassa hyödynnetään yhä enemmän antureita ja rakennusautomaatiota. Hiilidioksidipitoisuuden, lämpötilan ja suhteellisen kosteuden mittaukset auttavat arvioimaan tilojen olosuhteita ja ilmanvaihdon tarvetta. Tarpeenmukaisessa ilmanvaihdossa ilmavirtoja säädetään esimerkiksi henkilömäärän tai mitatun ilmanlaadun perusteella.
Hiilidioksidipitoisuus on käyttökelpoinen mittari erityisesti tiloissa, joissa ihmiset ovat merkittävä sisäilman kuormitustekijä. Se ei kuitenkaan kerro kaikkien epäpuhtauksien määrästä. Esimerkiksi haihtuvat orgaaniset yhdisteet eli VOC-yhdisteet voivat olla peräisin rakennusmateriaaleista, kalusteista tai puhdistusaineista. Niiden arviointi voi edellyttää erillisiä mittauksia ja lähteiden selvittämistä.
Antureiden tuottama tieto auttaa myös tunnistamaan poikkeamia. Jos hiilidioksidipitoisuus nousee toistuvasti korkeaksi käytön aikana, syynä voi olla esimerkiksi riittämätön ilmavirta, väärä käyttöaika tai järjestelmän toimintahäiriö. Pelkkä mittaus ei kuitenkaan kerro ongelman syytä, vaan tuloksia on tarkasteltava suhteessa tilojen käyttöön ja ilmanvaihdon toimintaan.
”Ilmanvaihtoa ei pidä tarkastella
erillään muusta talotekniikasta.
Automaatio voi pienentää energiankulutusta ohjaamalla ilmanvaihtoa tarpeen mukaan. Hyöty riippuu siitä, miten järjestelmä on suunniteltu, säädetty ja ylläpidetty. Virheelliset anturitiedot tai väärät asetusarvot voivat johtaa tarpeettomaan ilmanvaihtoon tai heikentää sisäilman laatua. Siksi myös automaation toiminta ja mittausten luotettavuus on tarkistettava säännöllisesti.
Peruskorjaus tarjoaa mahdollisuuden parantaa järjestelmiä
Vanhoissa asuinkerrostaloissa ilmanvaihto voi perustua painovoimaiseen järjestelmään tai koneelliseen poistoilmanvaihtoon. Rakennuksen ikä, rakenneratkaisut ja järjestelmän kunto vaikuttavat siihen, millainen uudistus on tarkoituksenmukainen. Kaikkiin kiinteistöihin ei sovellu sama ratkaisu.
Peruskorjauksen yhteydessä voidaan selvittää esimerkiksi lämmöntalteenoton lisäämisen, huoneistokohtaisten laitteiden tai keskitetyn tulo- ja poistoilmanvaihdon mahdollisuuksia. Ratkaisun valinnassa on huomioitava kanavareitit, tilantarve, melu, paloturvallisuus, huollettavuus ja vaikutukset rakennuksen paine-eroihin. Myös järjestelmän yhteensopivuus olemassa olevan lämmityksen ja automaation kanssa on arvioitava.
Linjasaneeraus voi tarjota luontevan ajankohdan ilmanvaihdon kehittämiselle, mutta uudistusten kustannukset ja tekninen toteutettavuus on selvitettävä hankesuunnittelussa. Jos koko järjestelmän uusiminen ei ole mahdollista, toimivuutta voidaan joissakin kohteissa parantaa esimerkiksi ilmavirtojen tasapainotuksella, korvausilman saannin varmistamisella ja laitteiden kunnostamisella.
Myös yhteiset tilat vaativat huomiota. Pesulat, saunat ja kuivaushuoneet tuottavat tavallista enemmän kosteuskuormaa, kun taas varastoissa ja pysäköintitiloissa ilmanvaihdon tarve määräytyy tilan käytön ja mahdollisten epäpuhtauslähteiden mukaan. Porraskäytävien ja muiden yhteisten tilojen ilmanvaihto on sovitettava rakennuksen kokonaisuuteen siten, ettei ilma kuljeta hajuja tai epäpuhtauksia tilasta toiseen.
Huolto ja seuranta ratkaisevat käytännön toimivuuden
Ilmanvaihtojärjestelmän suorituskyky heikkenee, jos huolto laiminlyödään. Likaiset suodattimet kasvattavat virtausvastusta, ja puhaltimien, lämmöntalteenoton tai säätölaitteiden viat voivat heikentää järjestelmän toimintaa. Motiva suosittelee ilmanvaihtokoneiden ja korvausilmaventtiilien suodattimien vaihtamista vähintään kahdesti vuodessa, kuitenkin laitevalmistajan ohjeet ja suodattimien todellinen kunto huomioiden.
”Ilmanvaihtojärjestelmän suorituskyky
heikkenee, jos huolto laiminlyödään.
Kiinteistön omistajan ja isännöinnin kannattaa huolehtia siitä, että ilmanvaihdon huolto sisältyy kiinteistön ylläpitosuunnitelmaan. Säännölliset tarkastukset, ilmavirtojen mittaukset ja järjestelmän toiminnan dokumentointi helpottavat vikojen havaitsemista ja korjausten kohdentamista. Sisäilmaongelmien ilmetessä tarvitaan tarvittaessa laajempaa selvitystä, jossa ilmanvaihdon lisäksi tarkastellaan rakenteita, kosteutta, epäpuhtauslähteitä ja tilojen käyttötapoja.
Palveluntarjoajille tämä muodostaa mahdollisuuksia pitkäjänteiseen liiketoimintaan. Kertaluonteisten mittausten rinnalle voidaan tarjota seurantaa, huoltosopimuksia, automaation päivityksiä ja järjestelmien määräaikaisia toimivuustarkastuksia. Palvelun arvo syntyy siitä, että mittaustulokset johtavat perusteltuihin toimenpiteisiin ja niiden vaikutuksia seurataan.
Sääntely ohjaa terveellisten tilojen suunnittelua
Rakennusten sisäilmastoa ja ilmanvaihtoa koskevat vaatimukset asettavat perustan terveellisille olosuhteille. Ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta (1009/2017) käsittelee muun muassa sisäilman laatua, ulkoilmavirtoja, ilmavirtojen ohjausta, suodatusta sekä järjestelmien huollettavuutta. Asetuksen soveltamisala koskee uusia rakennuksia sekä siinä määriteltyjä laajennuksia ja tilojen lisäyksiä, joten sitä ei tule sellaisenaan tulkita kaikkien olemassa olevien rakennusten korjausvaatimukseksi.
Hyvä sisäilma edellyttää yhteistyötä suunnittelijoiden, urakoitsijoiden, huoltoyhtiöiden ja kiinteistön käyttäjien välillä. Tavoitteiden on oltava selvillä jo suunnitteluvaiheessa, ja järjestelmän toiminta on varmistettava käyttöönotossa. Käytön aikana kerätty tieto puolestaan auttaa tunnistamaan, milloin säätö, huolto tai laajempi korjaus on tarpeen.
Tulevaisuudessa reaaliaikainen seuranta ja automaattinen ohjaus voivat tehostaa ilmanvaihdon käyttöä entisestään. Teknologia ei silti korvaa asiantuntevaa suunnittelua ja kunnossapitoa. Kiinteistönpidon kannalta keskeistä on löytää ratkaisu, joka turvaa sisäilman laadun, toimii luotettavasti ja käyttää energiaa tarkoituksenmukaisesti koko järjestelmän elinkaaren ajan.
Teksti: Petri Charpentier
Kuvat: Pexels
