Nastolan Aurinkolinnassa menneisyys kohtaa nykypäivän onnellisten tähtien alla
Miltä kuulostaisi elämä luonnon helmassa ehdassa jugendlinnassa, jossa yhteisöllisyys on voimissaan ja palvelut tapissa? Kiinnostaisiko kenties piipahdus omassa kuntosalissa tai elokuvateatterissa – vai joko olisi aika maistaa talon omien mehiläisten tuottamaa hunajaa?
Nastolassa sijaitsee taloyhtiö, jonka elämänmeno vaikuttaa TV-sarjan konseptilta – vähän niin kuin Frendit kohtaisi Strömssön. Supertuotteliaan arkkitehti W. G. Palmqvistinkynästä lähtenyt Aurinkolinna rakennettiin alun perin luu- ja niveltuberkuloosia sairastavien lasten parantolaksi lähes sata vuotta sitten (1924–1928).
Vastavalmistunut Salpausselän parantola v. 1924–25 ennen laajennusta toisella siivellä.
Sittemmin jugendlinna toimi niin sotasairaalana talvi- ja jatkosodassa sekä kehitysvammaisten hoitokotina kuin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksenakin. Linna jäi kuitenkin pitkäksi aikaa tyhjilleen 1990- ja 2000-luvulla ja upea talo jäi odottamaan aikaa parempaa.
Uusi huominen koitti lopulta vuonna 2012, kun yrittäjäkvartetti – Matti Pietilä, Erkki Pietilä, Antti Hartman ja Joel Mäkelä – ostivat kiinteistön vakaana aikomuksenaan saneerata se kivijalasta ullakkoon saakka. Ideana oli tehdä taloon asuntoja omaan käyttöön, myytäväksi ja vuokralle – mutta mistään kylmästä grynderitouhusta ei sinänsä ollut kysymys. Matti Pietilä kertoo, että ostajanelikossa oli saman ystäväporukan jäseniä, jotka olivat aina puhuneet, että olisi hauskaa joskus asua samassa talossa.
”Sitten kun tuli tällainen tilaisuus vastaan, niin pakkohan se oli hyödyntää”, kertoo Pietilä, joka itse on asunut talossa alusta asti. Talossa on asukkaita tällä hetkellä 42.
Alkuperäinen loisto palautettu
Sitä ei Pietilä kiellä, etteikö Aurinkolinnan projektissa olisi palanut sekä rahaa että aikaa. Saneeraukseen on mennyt useampi miljoona, mutta lopputulos on suorastaan pysäyttävän upea. Pieteetillä tehdyn entistystyön ansiosta linna sai viimein takaisin alkuperäisen ulkomuotonsa jykevine balustradikaiteineen, jotka oli purettu 50-luvulla käytännöllisyyteen vedoten.
”Asuntoja on kaikkiaan 30 kappaletta, joista kaksi ensimmäisen kerroksen asuntoa on parasta aikaa myynnissä”, kertoo Pietilä ja lisää, että näissä kohta valmistuvissa uusissa asunnoissa on mm. neljän metrin huonekorkeus ja isot parvekkeet.
”Itse asiassa toinen näistä asunnoista on koko talon hienoin ja tilavin”, kehaisee Pietilä. Neliöitä asunnossa on 160 m2.
Aurinkolinnan ”pelastustyössä” yhdistyy uusi ja vanha. Vaikka itse saneeraus toteutettiin alkuperäinen arkkitehtuuri ja ulkomuoto palauttaen, on linnan talotekniikka uusittu perusteellisesti. Uudessa Aurinkolinnassa on mm. uudet ikkunat ja ovet, koneellinen ilmanvaihto keskitetyllä lämmön talteenotolla, asuntokohtainen lämpötilan mittaus ja säätö, vesikiertoinen lattialämmitys, värikuvallinen ovipuhelinjärjestelmä, 1G netti ja kaapeli-TV sekä huoneistokohtainen vedenmittaus.
”Sitten piha-alue on toteutettu jugendlinnan arvoon sopivasti ammattimaisen pihasuunnitelman pohjalta upeine istutuksineen, pergola-alueineen, leikkipaikkoineen ja valaistuine polkuineen”, toteaa Pietilä.
Aurinkolinnan alkuperäinen arkkitehtipiirustus. Kuva: Arkkitehtuurimuseo
Kuva: Arkkitehtuurimuseo
Maassa kaunehin?
Aurinkolinnan saneeraushanke on myös saanut paljon myönteistä mediahuomiota: esimerkiksi Lahden kaupunki palkitsi sen Nastola-kunniakirjalla alueen hyväksi tehdystä kulttuuriteosta ja vuoden 2016 lopussa Aurinkolinna valittiin Lahden kauneimmaksi asuinrakennukseksi Etelä-Suomen Sanomien äänestyksessä. Ja tässä ehkäpä se kovin meriitti: viime vuonna Aurinkolinna valittiin Suomen kauneimmaksi asuinrakennukseksi Ilta-Sanomien äänestyksessä.
Pietilän mukaan talon ehdottomana valttina on sen elävä linkki historiaan: aurinkolinnalaiset ovat osa jugendlinnan tarinaa, joka jatkuu jatkumistaan.
”Itse saan paljon siitä, miten monivivahteinen ja merkittävä historia talolla on ollut”, hän pohtii. ”Aurinkolinnan taika” myös saa herkästi valtaansa: useampikin talon asukas on aloittanut vuokralla, mutta ostanut sitten asuntonsa omakseen, kun on ihastunut talon arkkitehtuuriin ja tarinaan.
”Aurinkolinnalla on vahva, täysin omanlainen identiteetti”, vakuuttaa Pietilä.
”Kuka tuo popcornit?”
Talon ensimmäisiin asukkaisiin lukeutuvat Jarno Backman ja Tiina Ylén, jotka tulivat vuokralaisiksi Aurinkolinnaan vuonna 2013.
”Vuokralla oltiin ensin pari vuotta, ennen kuin ostettiin asunto omaksi”, pariskunta muistelee.
Backman ja Ylén kertovat, että talon kulttuuri ja vahva yhteisöllisyys veivät mukanaan: kun asukaskunnan ”kova ydin” on lapsuudenystäviä, se toi asumiseen aika uniikkia syvyyttä. ”Esimerkiksi Matin [Pietilä] kanssa me on tunnettu 6-vuotiaasta asti”, kertoo Backman.
Viihtyvyyteen vaikuttaa tietysti talon muhkea palvelukattaus, johon kuuluu mm. täyden varustelutason kuntosali, komea mediatila 150 tuuman valkokankaalla ja viihtyisät saunatilat. Oma leffateatteri ei varmasti ole huono asia?
”Esimerkiksi viime keväänä, kun katsottiin yhdessä jääkiekon MM-finaaleja, niin tunnelma oli aika katossa”, vahvistaa Backman.
Makeaa elämää
Mitä muuta linnasta löytyy? – No, talossa on kirjanlainauspiste, oma pelikenttä mm. lento- ja sulkapallon pelaamiseen ja jopa omat mehiläispesät, joista saadaan asukkaille Aurinkolinna- hunajaa – ikään kuin makean elämän lopulliseksi sinetiksi.
Monen vierailijan mielestä yllättävin juttu on silti Postin pakettiautomaatti, joka on puhtaasti asukkaiden käytössä. Kaikki aurinkolinnalaiset voivat tilata ja palauttaa verkkokauppaostoksiaan sekä jättää lähteviä paketteja ykköskerroksessa sijaitsevaan pakettiautomaattiin, vahvistaa Matti Pietilä.
”Pakettiautomaatin saaminen taloon oli aika pitkällisten neuvottelujen takana, sillä Lahdessakin vain yhdessä taloyhtiössä on tällainen eikä Nastolassa ole muita”, hän tietää. Pakettiautomaatissa on myös reilusti kylmäsäilytystilaa kylmätoimituksia varten.
Eikä tässä vielä kaikki
Lisäherkkuja on tulossa: tulevana keväänä mm. asennetaan asukkaille istutuslaatikot pihamaalle – ja sisällekin on kuulemma suunnitelmia.
”Tulossa on seuraavana verstastila sekä tyylikkäät, noin 100 neliön tilaussaunatilat poreammeella”, paljastaa Pietilä.
Lisäksi Tiina Ylén mainitsee talon mahtavat ulkoilumahdollisuudet:
”Lenkkeilyreittejä lähtee eri suuntiin aivan rakennuksen vierestä ja ympärillä on viihtyisää mäntymetsää.” Järviä on kaksikin: Pikku-Kukkanen ja Iso-Kukkanen.
Pajulahden liikuntakeskuksen mittava palvelutarjontakin on vain kolmen kilometrin päässä. Kun talon väki tuntee toisensa hyvin, kaverin saa lenkille yleensä aika kivutta, Ylén ja Backman kertovat.
Teksti: Sami J. Anteroinen
