Suomessa tavattavia sisätilojen haittaeläimiä ovat monien hyönteisten ja niiden toukkien lisäksi rotat ja hiiret. Tavallisimpia hyönteistuholaisia ovat puolestaan luteet, koiperhoset, sokeritoukat, turkiskuoriaiset ja muurahaiset.
Pandemian myötä olemme tulleet erityisen tietoiseksi
siitä, että olemme yhä varsin haavoittuvaisia eläinten levittämille
taudeille.
Evoluutiobiologi Tuomas Aivelon mukaan tuholaisten levittämiä
tauteja ei Suomessa juuri tunneta. Rotilla saattaa olla
roolinsa esimerkiksi kampylobakteerin leviämisen suhteen,
mutta tätä selvitämme juuri tarkemmin.
”Asuntoihin tunkevista jyrsijöistä metsämyyrä voi levittää
myyräkuumetta aiheuttavaa Puumala-virusta. Laajemmin ajateltuna
hyttyset ja punkit voivat levittää tauteja. Esimerkiksi hyttynen
levittää pogostantautia, punkit borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta
ja mäkärät ja paarmat jänisruttoa.”
”Elintarvikkeisiin pääsevät tuholaiset, kuten torakat ja muut
hyönteiset, voivat tietenkin ulostaa elintarvikkeisiin ja lähtökohtaisesti
se ei ole terveysturvallista. Se, mitä tauteja, esimerkiksi
torakat levittävät, on huonommin tunnettu. Salmonella- ja muut
suolistobakteerit tietenkin ovat mahdollisia”, Aivelo sanoo.
”Sisätilojen tuhohyönteisistä pääsee usein omatoimisesti eroon.
Vieraslajituholaiset
Evoluutiobiologi Aivelo sanoo, että tyypillisin ulkomailta saapuvat
tuholainen on lutikka, joka kulkeutuu tavallisimmin matkatavaroiden
mukana.
”Lontoossa tehdyissä populaatiogeneettisissä tutkimuksissa
on huomattu, että lutikat leviävät yleensä suhteellisen vähän
kaupunkien sisällä – samassa talossa kyllä, mutta laajemmin
ei – ja lutikoiden lisääntyminen viime aikoina on johtunut
ennen kaikkea kaukomatkailun yleistymisessä. Lutikkahan oli
yhdessä vaiheessa hyvin harvinainen.
”Aikanaan se oli yleinen, mutta väheni elintason kohoamisen
myötä, mutta nyt taas yleistyy, koska elintaso on kohonnut
niin paljon, että kaukomatkaillaan enemmän”, Aivelo tarkentaa.
Hänen mukaansa suurin osa trooppisista tuliaisista ei selviä
Suomessa pitkään.
”Etenkin talvella asunnot ovat kuivia, mikä vaikeuttaa
lajien selviytymistä. Joskus tietenkin selviytyminen onnistuu.
Esimerkiksi Luonnontieteellisen museon rakennuksessa Helsingissä
on 1970-luvulta alkaen elänyt myrkyllisen ruskohämähäkin
populaatio.”
Rotan pesä kaivonkannen alla.
Nopeasti torjuntatoimiin
Sisätilojen tuhohyönteisistä pääsee usein omatoimisesti eroon.
Tuhohyönteisten torjunta-aineita ja rotanmyrkkyjä myyvät esimerkiksi
apteekit, rautakaupat ja puutarhaliikkeet. Vaativat torjunnat
kannattaa kuitenkin jättää asiantuntijan tehtäväksi. Esimerkiksi
asuinalueella vilistävät rotat ja taloyhtiön kellarikomeroissa
lymyilevät koiperhoset kannattaa antaa ammattilaisen
hoidettavaksi.
Tuholaisten torjumisessa on aluksi oleellista tunnistaa
kyseessä oleva eläinlaji. Helpoiten se käy esimerkiksi tuholaistorjuntaan
erikoistuneen yrityksen nettisivuilta. Mikäli kyseessä
on erikoisempi hyönteinen, niin Luonnontieteellisen keskusmuseon (www.luomus.fi)
hyönteisasiantuntijat auttavat sovittaessa
tunnistamisessa.
Taloyhtiö vastaa kiinteistön tuholaistorjunnasta
Jos asukas epäilee tuholaisia olevan myös kiinteistön muissa
huoneistoissa, hänen tulee ilmoittaa siitä isännöitsijälle.
Taloyhtiö vastaa omalla alueellaan ja omissa rakennuksissaan
tuholaishyönteisten ja esimerkiksi rottien ja hiirien
hävittämisestä. Julkisilla paikoilla, kuten puistoissa ja katualueilla,
rottientorjunnasta
vastaa kunta. Havainnoista tulee
ilmoittaa suoraan oman kunnan viranomaisille.
”Rottien ja hiirien torjunnassa mekaanisilla ehkäisykeinoilla voi tehdä jo paljon.
Ennaltaehkäisyn keinot
”Asuinhuoneiston keittiö on tavallisesti se tyypillisin paikka,
mistä pääosa tuholaisista leviää huoneistoon”, sanoo tuholaistorjuntaan
erikoistuneen yrityksen Rentokil Initialin tekninen
päällikkö Jouni Siltala.
”Keittiön kaapit on syytä siivota usein ja vanhat jauhopussit
kannattaa hävittää. Biojäteastian puhtauteen ja tyhjennykseen
kannattaa myös satsata”, Siltala tarkentaa ja lisää:
”Jo pelkkä hedelmien vääränlainen säilytys luo kasvualustan
hedelmäkärpäsille.”
Siltalan mukaan rottien ja hiirien torjunnassa moni ei ole
tullut ehkä ajatelleeksi, että mekaanisilla ehkäisykeinoilla voi
tehdä jo paljon.
Evoluutiobiologi Tuomas Aivelo sanoo, että tuholaisten torjumisessa
on aluksi oleellista tunnistaa kyseessä oleva eläinlaji. Helpoiten se käy esimerkiksi tuholaistorjuntaan erikoistuneen yrityksen nettisivuilta.
KUVA: VEIKKO SOMERPURO
”Pensaiden ja kasvien sijoitus sekä rakennuksen kunto
vaikuttavat tuholaisten piiloutumismahdollisuuksiin ja pesien
rakentamiseen, jos olosuhteet tehdään niille hyviksi. Pensaikkojen
alustat on syytä karsia säännöllisesti ja estää niitä kasvamasta
kiinni rakennukseen jotteivät tuholaiset saa suojaa”,
Siltala selventää.
Hän muistuttaa, että rottien terveysriskien lisäksi ne voivat
myös aiheuttaa tulipaloja.
”Rotat katkaisevat helposti myös sähköjohtoja. Niiden
hampaat nakertavat niin puuta, muovia kuin niukkahiilistä
terästä.
KUVA: JUHA SUONPÄÄ
Onko tuhoeläimistä mitään “hyötyä” ihmiselle?
Aivelo sanoo, että sisätilojen tuholaisista ei varsinaisesti ole
hyötyä, koska sisätiloissa ei ole esimerkiksi petoja, joille ne
toimisivat ruokana.
”Laajemmin esimerkiksi rotan merkitys kaupunkiekosysteemissä
on täysin tuntematon: emme tiedä mitä ne oikein syövät
tai kuka niitä syö — ja onko rotilla esimerkiksi suuri merkitys
saalislajina.”
”Tuholainen” oikeastaan kuvaa eläinlajeja, jotka tulevat
niin hyvin toimeen ihmisen kanssa, että vaikka yritämme tappaa
ja torjua niitä, ne silti hakeutuvat seuraamme. Niiden
paikka maailmassa on käyttää hyväksi sitä yltäkylläisyyttä,
jota kylvämme ympärillemme”, Aivelo päättää.
Teksti: Heli-Maria Wiik
