Kiinteistöjen kunnossapidossa vaaratilanne voi syntyä paikassa, jota työntekijä ei miellä varsinaiseksi työmaaksi. Katolla tehtävä tarkastus, kellarin putkityö, ilmanvaihtokoneen huolto tai sähkötilassa tehtävä korjaus voivat kaikki sisältää merkittäviä riskejä. Työturvallisuuskeskus nostaa kiinteistöpalvelualan keskeisiksi turvallisuuskysymyksiksi muun muassa liikkumisen, liikenteen ja työkoneet sekä korkealla tehtävän työn.
Myös tilastot muistuttavat siitä, ettei työturvallisuutta voi pitää itsestään selvänä. Suomessa sattui vuonna 2025 yhteensä noin 107 000 työtapaturmaa, joista 87 000 oli työpaikkatapaturmia. Määrä pysyi lähes edellisvuoden tasolla. (Lähde: Tapaturmavakuutuskeskus)
”Turvallinen työ alkaa jo
ennen urakan kilpailuttamista.
Vanha rakennus ei kerro kaikkia riskejään
Kiinteistö- ja talotekniikka-alan erityinen haaste on työympäristön vaihtelevuus. Työpäivän aikana voidaan siirtyä teknisestä tilasta katolle, rappukäytävään tai ulkoalueelle. Samalla kohde voi olla rakennettu aikana, jolloin nykyisiä turvallisuusvaatimuksia ei ole tunnettu.
Korjaustöissä rakenteiden, johtojen ja putkistojen todellinen sijainti ei aina vastaa vanhoja piirustuksia. Purkutöissä esiin voi tulla myös terveydelle vaarallisia materiaaleja. Asbestin osalta vastuu on määritelty varsin yksiselitteisesti: rakennuttajan tai muun rakennushanketta ohjaavan tai valvovan tahon on huolehdittava asbestikartoituksesta, kun hankkeeseen voi sisältyä asbestipurkutyötä. Kartoituksessa on selvitettävä muun muassa asbestin sijainti, määrä ja materiaalien pölyävyys.
Siksi turvallinen työ alkaa jo ennen urakan kilpailuttamista. Käytettävissä olevien kiinteistötietojen on oltava riittävän ajantasaisia, ja poikkeavat olosuhteet, mahdolliset haitta-aineet, kulkureitit sekä työskentelyyn liittyvät erityisriskit on tunnistettava etukäteen.
Tilaajan tehtävä on luoda turvalliset lähtökohdat
Taloyhtiö tai muu kiinteistön omistaja ei siirrä kaikkea työturvallisuutta koskevaa vastuuta urakoitsijalle pelkällä sopimuksella. Rakennushankkeessa tilaajan ja rakennuttajan tehtäviin kuuluu turvallisuuden huomioon ottaminen jo suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa.
Rakennustyön turvallisuutta koskevan asetuksen mukaan rakennuttajan on nimettävä hankkeeseen pätevä turvallisuuskoordinaattori hankkeen vaativuutta vastaavasti. Lisäksi turvallisuutta koskevat suunnitelmat on pidettävä ajan tasalla ja eri työvaiheet on sovitettava yhteen. Huomioon on otettava esimerkiksi putoamissuojaus, sähköistys ja valaistus, nostot, purkutyöt, pölyntorjunta sekä vaaralliset putkistot ja sähkökaapelit.
Tilaajavastuulaki velvoittaa tilaajan selvittämään, että hänen sopimuskumppaninsa täyttävät sopimuspuolina ja työnantajina lakisääteiset velvoitteensa. Tilaajavastuun tarkistaminen ei kuitenkaan yksin tarkoita sitä, että työturvallisuus olisi hoidettu. Turvallisuuden varmistaminen vaatii lisäksi perehdytystä, suunnittelua, valvontaa ja työn aikaisen yhteistyön toimivuutta.
”Pätevyysvaatimukset korostuvat
erityisesti taloteknisissä töissä.
Kuka vastaa työmaalla?
Kun työ alkaa, vastuu työn turvallisesta toteuttamisesta on ennen kaikkea työnantajalla ja työnjohdolla. Työntekijälle on annettava riittävä opastus ja ohjaus, työvälineiden on oltava kunnossa ja henkilönsuojainten sekä muiden suojausten on vastattava työn riskejä.
Pätevyysvaatimukset korostuvat erityisesti taloteknisissä töissä. Esimerkiksi sähkötöitä tekevällä yrityksellä on oltava nimetty sähkötöiden johtaja, jolla on toiminta-aluetta vastaava pätevyys. Aliurakoitsijalla on puolestaan oltava oma sähkötöiden johtaja, kun se tekee sähkötyöt omana suoritteenaan.
Hyvä turvallisuuskulttuuri näkyy myös siinä, miten vaaratilanteista puhutaan. Jos puutteellinen suojaus, liukas kulkureitti tai rikkoutunut työväline voidaan ottaa esiin ilman pelkoa syyllistämisestä, ongelmiin voidaan puuttua ennen tapaturmaa. Ajatus siitä, että jokin vaarallinen työvaihe on tehty aina samalla tavalla, ei ole turvallisuusperuste.
Asukaskin on osa työympäristöä
Taloyhtiön remontissa työmaa ei yleensä ole tyhjä rakennus. Asukkaat kulkevat samoissa porrashuoneissa, piha-alueilla ja kulkureiteillä kuin työntekijät. Siksi myös asukkaiden ohjeistaminen kuuluu hyvään turvallisuuskäytäntöön.
Erityisen tärkeää on kertoa etukäteen esimerkiksi siitä, milloin käytössä olevia kulkureittejä muutetaan, milloin hissi tai vesi- ja sähköjärjestelmiä huolletaan ja missä työskentelyalueilla liikkuminen on kielletty. Työmaan aitaaminen, putoamisvaaran estäminen ja selkeä opastus suojaavat samalla sekä työntekijöitä että asukkaita.
Asukkaan kannattaa puolestaan ilmoittaa havaitsemastaan vaarasta viipymättä huoltoyhtiölle, isännöitsijälle, työnjohdolle tai muulle kohteen vastuuhenkilölle. Turvallisuuspuute, joka jää vain yhden ihmisen tiedoksi, voi helposti jäädä myös korjaamatta.
”Hyvä turvallisuuskulttuuri
näkyy myös siinä,
miten vaaratilanteista puhutaan.
Turvallinen remontti rakentuu pienistä päätöksistä
Kiinteistön turvallisuutta kannattaa tarkastella ennen työn aloittamista ainakin näiden kysymysten kautta:
- Onko työn vaarat ja erityisolosuhteet tunnistettu ennen työn aloitusta?
- Ovatko käytettävissä olevat rakennus- ja kiinteistötiedot ajan tasalla?
- Onko tarvittavat haitta-aine- ja asbestiselvitykset tehty?
- Onko urakoitsijoiden pätevyydet, vastuut ja vakuutukset asianmukaisesti selvitetty?
- Onko eri toimijoiden työvaiheet ja kulkureitit sovitettu yhteen?
- Onko asukkaille kerrottu työn vaikutuksista ja turvallisuusjärjestelyistä?
Työturvallisuus ei näin ajateltuna ole erillinen osa remonttia tai kiinteistön ylläpitoa. Se on yksi niiden perusedellytyksistä. Mitä aiemmin riskit tunnistetaan, sitä harvemmin turvallisuutta joudutaan parantamaan kiireessä työmaalla.
Lisätietoa ja toimialakohtaista ohjeistusta tarjoavat muun muassa Työturvallisuuskeskus, työsuojeluviranomainen ja Tukes. Turvallisuuden kannalta tärkeintä ei kuitenkaan ole ohjeiden määrä, vaan se, että sovitut toimintatavat näkyvät jokapäiväisessä työssä.
Teksti: Petri Charpentier
Kuvat: Liisa Hyvönen
