Sisäilmapuolella koettiin kevättalvella tervetullut tupla, kun Sisäilmayhdistyksen Hyvä sisäilma -suositus ja kuntien sisäilmaverkoston yleisohje julkisten palvelurakennusten ilmanvaihdosta julkistettiin rintarinnan maaliskuun Sisäilmastoseminaarissa. Yleisohjeen 40-sivuinen perustelumuistio kokoaa parhaan saatavilla olevan tutkimustiedon.
Päivitetty, punnittu tieto on kovaa valuuttaa kentällä, joka on erilaisten mutu-puheiden ja nettilurittelun
riepottama. Fakta on kuitenkin se, että Suomen kansallisvarallisuudesta on sitoutunut
rakennuksiin liki puolet (noin 45 %) eli 365 miljardia euroa. Tästä omaisuusmassasta on pidettävä
huolta kaikin keinoin. Jo yksin julkisissa palvelurakennuksissa riittää valvottavaa, huollettavaa
ja korjattavaa enemmän kuin kotitarpeiksi.
Kunnat ovat jopa tuskallisen tietoisia päälle painavista haasteista – eikä kukaan halua
varsinaisesti profiloitua esimerkiksi homekoulujen ykköspaikaksi. Kuntien oma sisäilmaverkosto
perustettiin Espoon aloitteesta vuonna 2017. Sisäilmayhdistys on tiiviisti mukana verkostossa mm.
tiedon välittäjänä.
Yleisohje ilmanvaihdon käyttöön julkisissa palvelurakennuksissa syntyi verkoston sinnikkään
työn tuloksena. Yleisohjetta on ollut tekemässä laaja-alainen asiantuntijajoukko: kuntien asiantuntijoiden
lisäksi mukana oli tutkimuslaitosten, yliopistojen ja alan yritysten edustajia.
Yksi keskeinen elementti Hyvä sisäilma -suosituksessa on ilmanvaihtojärjestelmän käyttö julkisessa
rakennuksessa – koko ajan päällä vaiko vain silloin, kun talossa on väkeä? Tällä hetkellä
käytännöt ovat varsin kirjavia: osassa kuntia ilmanvaihtoa käytetään jatkuvasti ja toisissa rakennusten
käyttöaikojen mukaan.
Suosituksen mukaan useimmissa tapauksissa on riittävää, että yleisilmanvaihto on rakennuksen
käyttöaikojen ulkopuolella pois päältä lukuun ottamatta aamun ja illan huuhtelujaksoja.
Suosituksen ja yleisohjeen tuplajulkaisu sai heti aikaan vilkasta kommentointia ja keskustelua,
jotka jatkuvat edelleen. Sisäilmayhdistys toivoo rakentavaa keskustelua asiasta.
Sisäilmayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, Aalto-yliopiston professori Risto Kosonen on
peräänkuuluttanut rakentavaa ja laajapohjaista vuoropuhelua. Kosonen katsoo, että ajoittain vastakkainasettelua
eri osapuolten välillä halutaan mediassa jopa tarkoituksellisesti kärjistää – jolloin
kaikki kärsivät. Kosonen muistuttaa, että tavoite on kuitenkin varmasti aivan sama kaikilla: löytää
yhteisiä ratkaisuja terveyttä ja hyvinvointia tukevien julkisten tilojen aikaansaamiseksi.
Yhdistys korostaa, että ilmanvaihdon tulisi toimia oikein kaikilla käyttötavoilla ja aikaansaada
mahdollisimman tasaiset painesuhteet. Samalla on selvää, että yksi toimintamalli ei sovi
kaikkiin kohteisiin, vaan säätöjä tehdessä tulee ottaa huomioon rakennuksen ja järjestelmän
ominaisuudet.
Yksi julkisessa keskustelussa lentelevistä ”ankoista” on väite, jonka mukaan kunnat tekisivät
ilmanvaihtopäätöksiä pelkästään säästösyistä. Ainakaan Sisäilmayhdistyksen toiminnanjohtaja
Mervi Ahola ei tätä allekirjoita, vaan huomauttaa, että jaksotettu ilmanvaihto tuo saman hyvän
sisäilman kuin jatkuva ilmanvaihto – kunhan ilmanvaihtojärjestelmät on huollettu säännöllisesti ja
mahdolliset kosteusvauriot korjattu.
Helsingin kaupungin johtava asiantuntija Marianna Tuomainen – yksi suosituksen perustelumuistion
laatijoista – huomauttaa, että jotta epäpuhtaudet saadaan huuhdeltua hengitysilmasta,
päivittäinen ilmanvaihto tulee käynnistää kaksi tuntia ennen rakennuksen käytön alkamista. Vastaavasti
ilmanvaihto tulisi pitää päällä 1–2 tuntia rakennuksen käytön jälkeen.
Kuntien sisäilmaverkosto suosittaa lisäksi, että vastavalmistuneissa rakennuksissa ilmanvaihto
pidetään päällä tauotta vuoden ajan, jotta uusien materiaalien päästöt saadaan huuhdeltua
ilmasta pois.
Petri Charpentier
