Paloturvallisuus on taloyhtiöiden kestopuheenaihe. Asianmukaisten palokatkojen ja läpivientien lisäksi on tärkeää muistaa myös tuuletusraot ja yläpohja. Sewatek Oy:n avainasiakaspäällikkö Ilkka Hemminki toteaa, että tänäkin vuonna on uutisoitu tulipaloista, joissa tuuletusraot, räystäät ja yläpohjassa levinneet palot ovat nousseet selvästi esille.
”Näitä tapauksia on ollut mediassa esillä tänäkin vuonna toistakymmentä, eikä ilmiö sinänsä ole uusi”, Hemminki toteaa. Hän huomauttaa, että monissa rakennuksissa ullakkotilat ja yläpohjan ontelot on pitänyt toteuttaa palon leviämistä rajoittaviksi jo 1990-luvun alusta lähtien, mutta käytännön toteutuksessa esiintyy edelleen puutteita.
”Ilman pitää kuitenkin päästä vaihtumaan myös yläpohjissa, joten täysin tiiviitä rakenteita ei voida rakentaa.”
Esimerkiksi räystäiden tuuletusaukot, tuulettuvat julkisivut sekä ullakkotilojen ja vesikaton liittymärakenteet ovat perin välttämättömiä rakenteiden toimivuuden kannalta, mutta samalla ne voivat muodostaa salakavalia reittejä palon ja savukaasujen leviämiselle.
”Paloturvallisuus on
taloyhtiöiden
kestopuheenaihe.
Kriittinen sauma
Hemmingin mukaan yksi kriittisimmistä yksityiskohdista on ullakoiden palo-osastoivien seinien ja vesikaton välinen sauma.
”Mikäli liittymä ei ole riittävän tiivis, palo ja kuumat savukaasut voivat siirtyä osastosta toiseen huomattavasti nopeammin kuin mitä suunnittelussa on oletettu”, hän toteaa.
”Myös tuulettuvissa julkisivuissa ja räystäiden tuuletusraoissa palo voi käyttää onteloa tehokkaana leviämisreittinä. Tällöin yksittäisen rakennustuotteen suorituskyvyllä on merkittävä vaikutus koko rakenteen toimintaan”, toteaa Hemminki.
Paloturvallisuuden näkökulmasta keskeinen kysymys on tämä: miten ilmanvaihdon ja tuuletuksen vaatimat aukot voidaan toteuttaa siten, että myös palon leviämistä rajoitetaan tehokkaasti?
Suomalainen rakentamissääntely lähtee siitä, että tulipalon syttymisen ja leviämisen riskiä rajoitetaan rakennuksen sisällä sekä rakennuksesta toiseen. ”Rakennuksen ulkovaipan yksityiskohdissa tavoitteena on estää palon hallitsematon eteneminen osastoista, ullakkotiloista ja julkisivun onteloista”, linjaa Hemminki.
Kaikissa kohteissa ei kuitenkaan vaadita varsinaista palo-osastointia tai määrättyä paloluokkaa. Monissa rakennusosissa tavoitteena on rajoittaa palon etenemistä riittävän pitkään henkilöturvallisuuden ja pelastustoiminnan turvaamiseksi. Toisissa tilanteissa vaaditaan selkeästi määriteltyä palonkestävyysluokkaa, kuten EI 30 tai EI 60.
Kahden koulukunnan testausta
Onteloiden ja saumojen palokatkotuotteita testataan nykyisin pääasiassa kahdella eri tavalla. Ensimmäinen näistä on lineaaristen saumojen palokatkojen testausstandardi (EN 1366-4:2021), jota käytetään laajasti erilaisten liikuntasaumojen ja rakenneliittymien palonkestävyyden arvioimiseen.
”Menetelmä soveltuu hyvin tilanteisiin, joissa tavoitteena on osoittaa määritelty E- tai EI-luokka”, toteaa Hemminki.
Toinen vaihtoehto on niin sanottu open state cavity barrier -testaus (EN 1364-6:2025), joka on kehitetty erityisesti tuulettuvien onteloiden ja julkisivurakenteiden tarpeisiin. Menetelmä sopii skenaarioihin, joissa rakenteessa on jatkuva tuuletusrako ja tuotteen on toimittava normaalikäytössä avoimena – mutta sulkeuduttava palotilanteessa.
”Räystäiden ja julkisivujen tuuletusraoissa open state cavity barrier -testi vastaa todellista tilannetta yleensä paremmin kuin lineaarisen sauman testaus, joskin siinäkin on omat rajoitteensa”, toteaa Hemminki, mutta huomauttaa samaan hengenvetoon, että kumpikaan menetelmä ei täysin vastaa todellista palotilannetta.
”Tulipalossa ensimmäiset
minuutit voivat hyvinkin
ratkaista lopputuloksen.
Kun jokaisella sekunnilla on väliä
Tulipalossa on tärkeä tiedostaa, että sen ensimmäiset minuutit voivat hyvinkin ratkaista lopputuloksen.
”Merkittävin haaste liittyy palon alkuvaiheeseen”, vahvistaa Hemminki. ”Palo leviää tyypillisesti nopeasti, joten toivoisi, että palon ensihetket otetaan paremmin huomioon testauksissa ja vaatimuksissa.”
Open state cavity barrier -testauksessa tarkastelu alkaa tilanteessa, jossa rakenteeseen kohdistuu jo huomattava lämpökuormitus, kun lämpötilan mittaus alkaa vasta ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. ”Testi antaa arvokasta tietoa tuotteen suorituskyvystä, mutta ei yksin kuvaa riittävän tarkasti palon ensimmäisiä minuutteja, jolloin tuotteen paisunta, sulkeutuminen ja eristävyysominaisuudet vasta aktivoituvat”, toteaa Hemminki.
Todellisessa rakennuspalossa juuri nämä ensimmäiset minuutit voivat olla ratkaisevia. Jos kuumat palokaasut pääsevät leviämään onteloon ennen kuin palokatkotuote saavuttaa täyden toimintakykynsä, palo voi edetä rakenteen sisällä huomattavasti nopeammin kuin mitä testitulosten perusteella voisi päätellä. Käytännössä näin saatu EI-paloluokka ei kuitenkaan täytä luotettavasti eristävyysvaatimusta eli I-luokkaa.
Palokatkoratkaisut kohteen mukaan
Kaikissa rakennuksissa tuuletusrakojen ja onteloiden palotekniset ratkaisut eivät ole yhtä kriittisiä, eikä kaikissa kohteissa ole perusteltua edellyttää saman tasoisia palokatkoratkaisuja.
”Erityisesti P1-rakennuksissa sekä vaativissa toiminnallisesti mitoitetuissa P0-kohteissa onteloiden kautta tapahtuvan palon leviämisen seuraukset voivat olla merkittäviä. Tällöin myös vaatimusten ja niiden osoittamistapojen tulisi vastata todellista riskiä”, Hemminki toteaa.
Hänen mukaansa mielenkiintoinen tarkastelukohde ovat myös P2-rakennukset, joissa tuulettuvia rakenteita käytetään paljon, mutta onteloiden paloturvallisuudelle ei aina aseteta yhtä yksityiskohtaisia vaatimuksia kuin P1-rakennuksissa.
”Nykyiset testausstandardit
tarjoavat hyödyllistä tietoa
tuotteiden suorituskyvystä.
”Juuri P2-rakennuksissa olisi mielenkiintoista tarkastella nykyisten ratkaisujen toimivuutta ja sitä, vastaavatko ne kohteiden todellista riskiä.”
Vastaavasti P3-rakennuksissa lähtökohtana on jo monilta osin kevyempi paloturvallisuuden vaatimustaso, eikä esimerkiksi kantaville rakenteille yleensä aseteta merkittäviä palonkestävyysvaatimuksia. Myös tuuletusrakoihin liittyvät vaatimukset voivat siksi usein olla kevyempiä.
”Keskeistä ei ole vaatia samaa kaikilta rakennuksilta, vaan tunnistaa ne kohteet, joissa tuuletusrakojen paloteknisellä toiminnalla on todellista vaikutusta rakennuksen kokonaisturvallisuuteen.”
Selkeämpiä vaatimuksia rakentamiseen ja tuotetestaukseen
Hemmingin mukaan nykyiset testausstandardit tarjoavat hyödyllistä tietoa tuotteiden suorituskyvystä, mutta eivät välttämättä vastaa täydellisesti kaikkia käytännön rakennusratkaisuja.
”Tämän vuoksi olisi perusteltua tarkastella myös rakennusmääräysten näkökulmasta, tulisiko tuuletusrakenteisiin liittyvissä ratkaisuissa painottaa nykyistä enemmän palon alkuvaiheen käyttäytymistä”, alan konkari pohtii.
Erityisesti räystäiden ja tuulettuvien julkisivujen kohdalla olisi tärkeää varmistaa, että tuotteiden suorituskyky osoitetaan tavalla, joka vastaa mahdollisimman hyvin todellisia palotilanteita.
”Keskeinen kysymys ei lopulta ole vain se, että tarvitaanko lisää vaatimuksia”, huomauttaa Hemminki.
”Olennaisempaa on se, kohdistuvatko nykyiset vaatimukset niihin rakenteisiin ja ominaisuuksiin, joilla on todellisessa palossa suurin merkitys palon leviämiselle.”
| Kuka tekisi palokatkot meidän taloyhtiöön? Kannattaako palokatkot teettää rakennus- tai lvis-urakoitsijan omana työnä, vai hankkia ostopalveluna erikoisurakoitsijalta? ”Vastaus riippuu hyvin paljon siitä, mitä palokatkolla itse asiassa tarkoitetaan – sekä hankkeen laajuudesta. Palokatkoillahan voidaan viitata niin edellä käsiteltyihin räystäiden, julkisivujen ja yläpohjien ratkaisuihin kuin talotekniikan läpivienteihinkin”, toteaa Ilkka Hemminki Sewatek Oy:stä. ”Ylipäänsä palokatkot voidaan tehdä hyvin tai huonosti asentajan kokemuksesta tai koulutuksesta riippumatta.” ”Kaikkia tuotteiden kelpoisuuteen liittyviä yksityiskohtia ei varmasti kukaan muista ulkoa, minkä vuoksi palokatkojen asentaminen edellyttää kokeneelta asentajaltakin aina suunnitelmien seuraamista sekä erityistä huolellisuutta ja tarkkuutta”, Hemminki linjaa. ”Sekin on hyvä pitää mielessä, että palokatko on kokonaisuus, ja hyvin monen osatekijän summa. Palokatkojen asentamista ei kuitenkaan ole syytä pelätä”, Hemminki rohkaisee. ”Asentamiseen pystyy aivan hyvin myös rakennus- tai lvis-urakoitsijan edustaja, kunhan tämä ymmärtää oman roolinsa kokonaisuudessa, noudattaa suunnitelmaa ja valmistajan asennusohjeita, muistaa raportoida poikkeamista sekä dokumentoi työnsä.” |
Teksti: Sami J. Anteroinen
