Taloyhtiössä talveen valmistautuminen pitäisi aloittaa ennen kuin lämpötila painuu pysyvästi pakkasen puolelle. Silti monessa kiinteistössä varautuminen jää helposti viime hetkeen. Silloin ennakoinnin sijaan joudutaan reagoimaan – usein kiireellä ja kalliimmin.
Talvikunnossapidon kannalta keskeistä on tietää etukäteen, kuka tekee ja mitä tekee. Auraus, hiekoitus, kulkureittien seuranta, lumen läjitys ja mahdolliset kattolumien aiheuttamat riskit eivät saa olla asioita, joista neuvotellaan vasta ensimmäisen myräkän aikana. Myös urakoitsijoiden kanssa sovitut vastuut ja toimintatavat on syytä käydä läpi ennen talvikauden alkua.
Sama koskee rakennuksen teknisiä järjestelmiä. Lämmityksen, ilmanvaihdon ja kiinteistöautomaation toiminta kannattaa varmistaa ennen pakkasia. Erityisesti lämmityskauden aloitus on hyvä hetki tarkastella, ovatko säädöt kohdallaan ja toimivatko järjestelmät niin kuin niiden pitäisi. Pakkasilla huonosti toimiva järjestelmä ei ole enää pelkkä tekninen puute, vaan se voi vaikuttaa suoraan asumisolosuhteisiin, energiankulutukseen ja pahimmillaan aiheuttaa vahinkoja.
Talvi haastaa myös rakennuksen rakenteet. Jäätyvät putket, sulamisvedet, katolta putoava lumi ja jää sekä lumen paino ovat riskejä, joita voidaan pienentää ennakoinnilla. Samalla kannattaa tarkistaa, että pihan valaistus, kaivot, sadevesien reitit, portaat ja luiskat ovat kunnossa. Keväällä huomataan helposti ne ongelmat, jotka olisi pitänyt ratkaista jo syksyllä.
Taloyhtiön hallitukselle ja isännöitsijälle tämä tarkoittaa ennen kaikkea yhtä asiaa: talveen valmistautumista ei pidä nähdä ylimääräisenä vuosittaisena projektina. Se on osa normaalia, suunnitelmallista kiinteistönpitoa.
Hyvä taloyhtiö ei ole sellainen, jossa talvesta selvitään tuurilla. Se on sellainen, jossa talven riskit tunnetaan, vastuut ovat selvät ja tarvittavat toimet tehdään ennen kuin niitä tarvitaan.
Ensimmäistä lumisadetta ei voi estää. Sen aiheuttaman kaaoksen voi.
PETRI CHARPENTIER
























