Sisäilmastoseminaari kokosi maaliskuussa sisäilma-alan ammattilaiset Messukeskukseen. 41. Sisäilmastoseminaarin teemana oli tänä vuonna korjausrakentaminen.
Sisäilmastoseminaarissa kokoontuivat jälleen sisäilma-alan ammattilaiset ja sisäilma-asioista kiinnostuneet. Ohjelma oli rakennettu viime syksynä ohjausryhmän arvioitaviksi jätetyistä, hyväksytyistä artikkeleista: seminaarissa oli esillä kaikkiaan 44 esitystä, joista suullisia 35 ja posteriesityksiä 9. Suulliset esitykset oli jaettu kolmeen rinnakkaissessioon, ja postereiden esittäjiä oli mahdollista tavata posterinäyttelyssä.
Ohjelmassa oli monipuolisesti sisäilma-aiheisia esityksiä rakennusmateriaalien mikrobeista, pienhiukkaista ja ilmanpuhdistamisesta, menettelytavoista ja ohjeistuksista, rakenteiden vaikutuksesta sisäilman laatuun, sisäympäristön laadusta, ilmanvaihdosta ja sisäilmasta, viruksista ja tartuntataudeista sisäilmassa sekä lämpöolosuhteista.
Sisäilmaratkaisuja ja -palveluita esittelevässä näyttelyssä oli reilu 40 näytteilleasettajaa.
Purkaa vai korjata?
Professori Arto Saari Tampereen yliopistosta avasi Sisäilmastoseminaarin pohtimalla korjaushankkeiden onnistumisen edellytyksiä ja sitä, milloin rakennuksen purkaminen on järkevää.
”Korjausrakentamisen osuus on jopa 60–70 prosenttia kaikesta rakentamisesta. Onnistuneen korjaushankkeen edellytyksiä ovat mm. riittävä, jo ennen hankkeen alkua tehty, kuntotutkimus, ajoissa laaditut suunnitelmat, aktiivinen projektinjohto ja säännöllinen viestintä.”
Pääsääntöisesti korjausrakentaminen on suositeltavaa ympäristön kannalta, mutta Saaren mukaan päätökset on tehtävä aina tapauskohtaisesti: hiilijalanjäljen, terveellisyyden ja käytettävyyden perusteella huomioiden myös kustannukset.
Kaikkia rakennuksia ei ole järkevää korjata.
”Joskus riskinä on, että vaikka korjattaisiin perusteellisesti, ongelmat jatkuvat. Tällöin on parempi purkaa rakennus ja korvata se uudella”, Saari totesi.
Tilapäällikkö Sari Hildén Helsingin kaupungilta kertoi kaupungin sisäilma- ja korjausrakentamisen käytäntöjen kehittyneen 30 vuodessa huomattavasti.
”Alkuvuosina korjaukset keskittyivät näkyviin vaurioihin ja osaaminen oli hajanaista. Ongelmat vain lisääntyivät. 2000-luvulla otettiin käyttöön laajempia tutkimuksia, perustettiin kaupungin sisäilmaryhmä ja osaaminen lisääntyi, jolloin myös prosessit paranivat.”
2010-luvulla poliittinen paine ja julkinen keskustelu lisäsivät avoimuutta ja rahoitusta, ja korjausrakentaminen ammattimaistui selvästi.
”Nykyään korjaukset perustuvat kattaviin kuntotutkimuksiin, työmaan kosteudenhallintaan ja tarkentaviin ratkaisuihin purkuvaiheessa. Huikea loikka on tapahtunut 30 vuodessa”, Hildén kuvasi kehitystä.
Keskustelutorilla kävi innostunut kuhina
Sisäilmastoseminaarin uusin kohtaamispaikka, Keskustelutori, keräsi yhdeksän ennakkoon valitun teeman ympärille seminaarivieraita keskustelemaan sisäilma-asioista. Keskustelut kävivät vilkkaina, ja ajatuksia vaihdettiin, ja keskustelutori sai osallistujilta kiittävää palautetta.
Pro Sisäilma -tunnustus Hannele Rämölle
Seminaarin Avaus-sessiossa jaettiin Sisäilmayhdistys ry:n myöntämä Pro Sisäilma -tunnustus Hannele Rämölle. Tunnustus jaettiin tänä vuonna 6. kerran. Pro Sisäilma -tunnustus myönnetään poikkeuksellisen omistautuneesta työstä paremman sisäilman puolesta.
Kiitos jälleen seminaarin sponsori Saint-Gobain Finland Oy Weberille, näytteilleasettajille ja – ja kaikille kannattajajäsenillemme Sisäilmastoseminaarin toteutumisesta. Kiitos myös sosiaali- ja terveysministeriölle sekä yhteistyökumppaneillemme.
Tavataan jälleen ensi vuonna: 17.3.2027!
Teksti: Anna Merikari
